keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kun westie valeraskautuu

Viime viikolla Senni istui sohvalle röhnöttäen, niin että näin karvattoman alavatsan. Se pömpötti oudosti, joten nostin koiran seisomaan ja tunnustelin sitä - ja sitten säikähdin! Tuntui kuin pieniä klönttejä olisi ollut ihon alla, ja yliherkkänä pikadiagnoosinani oli tietysti jonkin sortin kasvaimet. Pikaista googlausta, ja lamppu syttyi pääni päällä. Valeraskaus! Juoksujen loppumisesta on nyt 9 viikkoa, joten tässä vaiheessa tälläistä olisi syytäkin jo odottaa. Sennin maitorauhaset siellä vain olivat turvoksissa, joten ei onneksi tarvitse huolehtia. Tämän tajuamisen jälkeen olen pistänyt merkille muitakin valeraskauteen sopivia juttuja, kuten lisääntynyt ruokahalu (joka oli ennen jo mahdoton, nyt sietämätön), petien petaus ja haaveilu eli omiin oloihin vetäytyminen.

Yllättäen Senni on myös ottanut sänkyni röyhkeästi omakseen. Yhdessähän olemme nukkuneet jo monta kuukautta, mutta Senni ei koskaan ole hypännyt sinne itse, vaan meillä on ollut rituaali. Illalla kun mennään nukkumaan, minä menen sänkyyn ja Senni sen alle. Vaihtelevasti sitten hetken kuluttua tai vasta keskellä yötä Senni nostaa tassunsa sängyn reunalle, ja pääsee minun nostamanani sängylle. Aamullakaan en ole antanut itse hypätä pois, vaan olen aina nostanut Sennin alas. Mutta nyt on näköjään uudet säännöt, ja Senni hyppii sängylle ja sieltä pois ihan oman mielensä mukaan. Maanantaina peittoni joutui vimmaisen petauksen kohteeksi ennen kuin kaikki oli valmista yötä varten, tämäkin on siis ihan uusinta uutta.

Onneksi Senni ei hoivaa lelujaan, mutta ruoan kerjäys on mennyt uudelle tasolle. Tällä viikolla meillä on ollut joka ilta treenit, joten voisi luulla että kotona väsyttää. Ehkä väsyttääkin, mutta loppuilta kuluu silti siinä että Senni kerjää ruokaa, ja turhautuu kun ei sitä saa (vaikka masu on täynnä treeninameja). Sitten alkaa keittiön tasoja ja eteisen lipastoa vasten hyppely, koska Sennin mielestä olen ihan pöllö kun en tajua että hauvelin tekee mieli herkkuja. Kun hermostun hyppelyyn ja kiellän sen, saan kuulla kunniani ja Senni yrittää haukkumalla saada asiansa läpi. Sori vaan naapurit, koirani on vähän sekaisin...

2 kommenttia:

  1. Voi valeraskaus :) Meilläkin on wesselin muodossa hyvinkin tuttua tuo valeraskastelu. Petausta harrastetaan, mutta tuo ruokahalun lisääntyminen ei ole ollut mikään huomattava oire meillä. Leluja sitten taas paiataan, voi hyvänen aika. Täytyy laittaa kaikki piiloon aina kun ensimmäinenkin hälytysmerkki valeraskaudesta huomataan. Ja sitten se läähätys... No onneksi noita ei ole usein, ja meillä ainakin menee ohi kunhan lelut piilotetaan hetkeksi :)

    Ihania kuvia teidän haukkusesta, kaunis on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva! Ollaan syyskuussa menossa missikisoihin, eli ryhmänäyttelyihin Helsinkiin ja Hyvinkäälle katsomaan, mihin se kauneus riittää :)

      Poista