torstai 22. elokuuta 2013

Pakkolepo


Tämä viikko on mennyt sohvalla, sillä kova flunssa kaatoi minut petiin jo sunnuntaina, ja sain maanantaina kolme päivää sairaslomaa. Ilokseni Senni on tyytyväisenä nukkunut kanssani päivät, jopa silloin kun minä olen jotain pientä jaksanut puuhailla. Tämä vahvisti minulle sen, että nukkumalla pikkuneiti päivänsä todellakin viettää, kun minä käyn töissä, ja hyvä niin. Eivätkä ne päivät edes tuntuneet pitkiltä, kun sinne tänne laittaa parin tunnin nokoset! Senninkin maha on ollut monta päivää löysällä, mutta luin netistä hyvän neuvon pitää koiralla riisipäivä. Keitin  tummaa ja vaaleaa riisiä sekaisin, ja jo päivässä vatsan toiminta normalisoitui. Nyt lisään pikkuhiljaa normaalia ruokaa riisin joukkoon.

Meiltä on jäänyt tällä viikolla sairastelun vuoksi sekä koiratanssi että toko väliin, mikä on tietysti harmi. Tokossa on ollut ihan mukavaa, mutta emme jatka sitä tämän lyhyen kurssin jälkeen, tanssi on meille sopivampi laji. Kaikista hienointa siellä on ollut nähdä ohjaajan esimerkkikoirien toimintaa; kuinka ne ovatkin niin tottelevaisia! Tuijottavat jatkuvasti ohjaajaa häntä heiluen, odottaen että saisivat käskyn, eivätkä välitä tippaakaan muusta maailmasta. Meidän kanssa koulussa ovat 5 kk vanha sileäkarvainen noutaja ja 7 kk vanha meksikonkarvatonkoira. Senni on siis joukon vanhin, ja myös pienin. Paikallaolo on Sennillä ihan superia, mutta muissa harjoittelemissamme jutuissa muut taitavat pärjätä paremmin. Ohjaajamme on todella taitava, ja olen saanut itselleni pari hyvää vinkkiä koulutukseen. Esimerkiksi, että paikallaolon jälkeen kehutaan rau-hal-li-ses-ti koiraa eikä hihkuen, jottei se ala innostumaan odottaessaan kehuja saapuvaksi. Lisäksi käskyissä, joissa käytetään vielä vartaloapuja olen tehnyt ensin vihjeliikkeen ja vasta sitten sanonut käskyn, vaikka tämän pitäisi mennä juuri toisinpäin. Tokossa minulle vierainta on se, ettei käskyissä saisi olla ollenkaan mitään merkkejä koiralle sanojen lisäksi. Meillä esimerkiksi maahanmenoon on yhdistetty käden heilautus, ja se on mielestäni toiminut hyvänä vahvisteena koiralle.



Pidettiin pitkästä aikaa oikein photo-shoot. Näin joskus netissä aivan ihanan kuvan westiestä, jolla oli helmet kaulassa, ja halusin testata Sennillä samaa. Helmet ovat kauan sitten ostamani rihkamahelmet, jotka taidan nyt lahjoittaa Sennille ennakkoperintönä, hihii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti