perjantai 20. joulukuuta 2013

Voittaja 15.12.2013

Sunnuntaina Senni sai jäädä nukkumaan kisaväsymystä pois, ja minä lähdin yksin Messukeskukselle. Heti aamusta isolla areenalla alkoivat koiratanssikilpailut, jotka halusin ehdottomasti nähdä. Ensin kilpailtiin Healwork to Music (HTM) -sarjassa, ja sen jälkeen Freestylessa. Kisoissa oli sama juontaja kuin viime vuonnakin, ja hän kertoili sääntöjä ja muita mukavia yksityiskohtia esitysten välillä.



Koiratanssikisan jälkeen lähdin shoppailemaan. Kojuissa oli hyviä tarjouksia, mutta myös normaalihintaisia tuotteita, joten piti varoa hintasokeutta. Koiranruokia sai todella halvalla, ja kannoin kotiin niin paljon kuin vain jaksoin. Senni saa testata pian sekä Britin CarniLovea sekä HauHau Championin SuperPremium-ruokaa. Kummankin kilohinta oli alle kaksi euroa! Ruoan lisäksi ostin uuden heijastimen, trimmaustarvikkeita, lelun, autotarran... Ja uuden kaulapannan Sennille.


Viimeinen ohjelmani oli westie-kehän seuraaminen. Katselin silmä tarkkana kuinka koiria esitettiin, ja kuinka turkit oli pöyhitty näyttelykuntoon. Ja ihan pikkuisen olisi tehnyt mieli olla mukana...


Sennin isä.
Sennin isä.
Juniorinartut.


 

Paras narttu-kehässä oli ruuhkaa.
 

Kehän laidalle tuli paljon ihmisiä westejä seuraamaan, mitä en aiempina päivinä ollut huomannutkaan omaan suoritukseen keskittyessäni. Ovathan nuo aivan syötävän söpöjä, kuin pieniä jääkarhuja. Ainakin yhdelle perheelle tosin mainitsin ohimennen, etteivät westit kotioloissa ole aivan noin hienoja, ja että turkki vaatii paljon työtä. Sennin isä (Who's Yes and Who's No) oli rotunsa paras, ja voitti myös koko terrieriryhmän, päästen näin näyttelyn kymmenen parhaan koiran joukkoon. Katsoimme loppukilpailun netin kautta suorana lähetyksenä, mutta Senni ei jaksanut enää innostua, vaikka kuinka hihkuin että "iskä on telkkarissa".

Yhteenvetona viikonloppu oli hieno kokemus, oli hienoa olla mukana noin suuressa tapahtumassa. Turhan paljon jännitin perjantaita etukäteen, mutta onneksi jännitys jäi parkkihalliin, ja pystyin nauttimaan joka hetkestä. Nyt meille tulee melkein puolen vuoden näyttelytauko, mutta Messari antoi paljon intoa jatkaa tätä harrastusta ensi kesänä.

5 kommenttia:

  1. Vitsit sentään, nyt vasta tajusin, että Senni olikin Senni messarissa! Rapsuttelin (Harrod'sin westielaukkuineni) neitiä ohimennessäni, kun laittelitte tukkaa/odottelitte trimmipöytänne luona. Ihmekös oli tutun oloinen westie :)

    Miksi pitkä näyttelytauko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, ollaan nyt siis tavattu, muistan kyllä sinut ja kaverisi! :)
      Näyttelytauko johtuu vaan siitä, ettei tässä lähistöllä ole nyt ennen kevättä ollenkaan näyttelyitä.Vielä en ole niin hurahtanut, että ajelisin viikonloppuisin maakuntiin :P Lisäksi nyt voin ilman paineita harjoitella kunnolla turkin trimmausta, kun sen ei tarvitse olla ihan tiptop.

      Olitko Messarissa vain perjantaina vai kävitkö muinakin päivinä?

      Poista
    2. Aaa, itse kun olen keskeltä ei mitään kotoisin, niin olen tottunut siihen, että aina ajetaan ja kaikkialle. Yleensä kauas ;) Kävin itse vain perjantaina shoppailemassa Messarissa ja tuijottamassa sitä westiekehää, että mitenhän meidän ipanasta saa tuollaista pörhelöä. Vaikka olenkin vannoutunut epänäyttelyihminen, käydään Jyväskylä KV:ssa pyörähtämässä vielä junnuluokassa, kun ikä antaa myöden. Mutta sitten täytyykin kotinurkilla (Lahti KV) korkata avoin luokka... Ja jos saadaan sieltä tulos niin voipi olla, että ei pyörähdetä näyttelyissä enää ennen Venlan vetskupäiviä. Olen nimittäin niin pihalla kuin lumiukko noissa kehissä ;)

      Mutta sinä olit ainakin niin ammattimaisen oloinen Sennin kanssa Messarissa, että teitä seurasi kyllä ihan mielellään! Kesällä täytyykin sitten bongata teidän näyttelykuulumisianne :)

      Poista
    3. Oi kiitos, ihanaa että sanoit noin! :) Turkkia minäkään en osaa laittaa niin kuin vanhat kehäketut, mutta tässä sitä opetellaan, kun molemmat on vielä noviiseja. Toivon myös, että reilu tuomari osaa katsoa koiraa sinne turkin alle, ettei pelkkä kampaus ratkaise kisaa. On vähän sääli että westejä viedään näyttelyihin niin vähän, samat koirat aina mukana. Varmaan juuri sen takia, että turkki, trimmaus ja kampaus on niin haastavia...

      Poista
    4. Niin tai vaikka eivät olekaan niin haastavia (siis jos minäkin opin auttavasti tukanlaiton....), mutta vaatii aikaa ja sitoutumista. Varsinkin jälkimmäinen tuntuu olevan tänä päivänä kadoksissa. Kaikki tulokset halutaan vähällä vaivalla ja nopeasti. Mutta tsemppiä tukanlaittoon, seuraamme mielenkiinnolla uraanne :)

      Poista