Turkki hyvin, kaikki hyvin

 Tämän näköinen nuori neiti hengaili aamulla sängyssä. Eipä tiennyt Senni minne illalla mennään.

Turkki oli laitettava kuntoon lauantain Black & Whitea varten, joten kävimme kasvattajalla trimmissä. Homma hoitui tunnissa, ja itse tekemäni pohjatyöt turkille olivat kuulemma onnistuneet ihan hyvin, jes!

Keittiön keinovalo ei ollut paras mahdollinen kuvausympäristö, mutta tästäkin kuvasta näkee eron aamuiseen, Sennin olemus on paljon siistimpi. B & W:ssa tulee olemaan 17 westie-narttua ja vain 9 urosta, joten tytöille voi tulla kinaa pojista siellä on paljon girl poweria!

Eilisissä näyttelytreeneissä syttyi taas monta lamppua minun päässäni, ja toivottavasti Senninkin. Sennin seisottaminen vapaasti menee niin paljon paremmin kuin asettelu, että yritämme tällä kertaa sitä. Ohjaajamme oli vähän sitä mieltä, että tämmöiset omapäiset terrierit eivät oikein pidä siitä, kun niitä asetellaan, ne haluavat hoksata ja tehdä itse. Tällä tyylillä Senni alkoi jopa pitää itse häntäänsä pystyssä (normaalisti esittäjä pitää sitä pystyssä), joten oikealla tiellä ollaan.

Terrierit metsässä, katso kuvat!

Olimme viikonlopun maalla, ja kävimme kahdesti metsälenkillä koirien kanssa. Vielä alkuvuonna en viihtynyt metsässä ollenkaan, mutta nyt olen oppinut nauttimaan siellä kävelystä. Ja olen huomannut, ettei siellä tulekaan petoja vastaan, ellei naapurin (mukavia) koiria lasketa sellaisiksi.

Senni nauttii vapaana juoksentelusta todella paljon, mutta malttaa myös tulla luokse kutsuttaessa lähes aina. Metsään otan aina jotain leikkelettä mukaan, jotta tottelevaisuudesta saa superhyvää palkkaa. Kahtena päivänä Senni jätti yhden kerran palaamatta luokseni, ja lähti jonkin hajun tai eläimen perään. Ja minä tietysti sitten koiran perään... Eikä olisi millään antanut ottaa kiinni, mutta onneksi toistaiseksi minä olen ovelampi. Rapistelin namipussia niin, että sain Sennin huomion, ja sitten "vahingossa" pudotin sen jalkojeni juureen. Johan tuli koiralle kiire juosta se nappaamaan, ja minä sain napattua koiran, hah!

Oscar voi todella hyvin, kilpirauhaslääkitys on tehonnut hienosti, ja vanhuuden vaivat ovat muisto vain. Kuuloa tosin ei niilläkään saa takaisin, mutta hienosti pappa jaksaa kanssamme metsässä kulkea. Oscar tosin kulkee visusti polulla, ja harhautuu siltä maksimissaan parin metrin päähän. Senni sitten kulkee Oscarinkin edestä omia polkujaan, mutta valkoisen salaman erottaa syksyisestä metsästä helposti. Tässä parhaita kuvia retkiltämme:

 

Terveisiä Aasiaan

Kotinurkat alkavat joskus kyllästyttää. Vaihtelun vuoksi lähdimme Sennin kanssa yhtenä päivänä iltalenkille merenrantaan Töölöön, Sibelius-puiston lähistölle. Päivä oli kylmä mutta ihanan aurinkoinen, ja Senni oli ensimmäistä kertaa elämässään meren äärellä.

Paras hetki oli, kun menimme Sibelius-monumentille. Sen ympäristössä vilisi aasialaisia, jotka olivat tulleet tätä monumenttia ihailemaan ja tietysti valokuvaamaan kaikkea mahdollista. Meidätkin napattiin heti kuviin kun puiston läpi kävelimme, ja aasialaiset hokivat toisilleen "champiooon, champiooon" Senniä osoitellen.

Mitäs herkkua tällä kertaa?

No sonnin sutia! Mustissa ja Mirrissä näitä joskus talvella minulle suositeltiin, ja vein sellaiset Oscarille ja Sennille. Varsinkin Oscar meni herkusta ihan sekaisin, ja muistaakseni otti sen vanhempieni sänkyynkin yöksi. Menin sitten takaisin Mustiin ja Mirriin ja pyysin lisää näitä herkkuja, joiden nimen olin siinä vaiheessa jo unohtanut. Tuttu myyjä muisti mitä tarkoitin, ja kysyin sitten että mitäs osaa härästä nämä oikein olivat, maistui niin hyvin koirille? Muistan vielä kauhistuneet perheeni ilmeet, kun sitten taas tavatessamme kerroin mitä edellisen kerran "sudit" olivat olleet. Nämä ovat hyvä herkku, koska ovat melko kovia, joten terrierilläkin kestää tikun tuhoamisessa hyvän aikaa. Toinen juttu on, kestääkö omistajan hajuaisti vahvaa hajua, joka näistä lähtee...

Päivä töissä

Yksi haaveistani toteutui tänään: Senni pääsi mukaani töihin! Tänään työpaikallani ei ollut ketään muuta paikalla, joten tämä oli hyvä totuttelupäivä. Ja oli tälle poikkeusjärjestelylle syykin, jonka avulla sain pomoni tähän suostuteltua; taloyhtiössämme tehdään lämmistyksen säätöä, ja asunnossa ramppasi huoltomiehiä koko päivän, joten Sennillä oli paljon rauhallisempaa minun kanssani työmaalla. Yksityisyyden säilyttämiseksi en kerro mitä teen työkseni ja missä, mutta pari anonyymia kuvaa voin täällä jakaa.

Päivä meni mukavasti, ja Senni aloitti sen tutkimalla uuden ympäristön hajuineen sentti sentiltä. Toimistossamme on suuret ikkunat, joista Senni näki ulos ja murisi ohikulkijoille ja tarkkaili maailman menoa, ja tähän aktiviteettin menikin paljon aikaa. Oli myös mukavaa, että Senni tunsi itsensä niin rennoksi, että pystyi nukkumaan parit päiväunetkin. Voi kun itsekin voisi sen joskus töissä tehdä... Omalta osaltani päivä tuntui menevän ohi hujauksessa, ja sain kaikki työtkin tehtyä ihan ajallaan. Toivottavasti voimme ottaa tämän joskus uusiksi, oli ihanaa kun ei tarvinnut kiirehtiä kotiin koiran luo.

Voittaja-fiilis

Oh my DOG minkä menin tekemään.

Jo vuosia olen koirattomana kävellyt joulukuussa ympäri Messukeskusta, tuhansia koiria ihaillen, koiratavaroita hypistellen ja esityksistä nauttien. Ja ajatellut; kun joskus minulla on koira, tulemme tänne. Puhun siis Voittaja-koiranäyttelyistä, Suomen suurimmasta koiratapahtumista.
Kahden aloittelijan, eli Sennin ja minun näyttelyura ei ole lähtenyt ihan kiitonousuun, joten olen viime aikoina  ajatellut että, ei vielä tänä vuonna, ensi vuonna olemme valmiimpia, mennään sitten.

Kyllä, olen taas shoppaillut. Mutta westie-pinssi oli alennuksessa!

Mutta höpsistä pussiin, koiran elämähän on juuri hetkessä elämistä, ja tätä filosofiaa minunkin tulisi noudattaa paljon enemmän! Jos vuoden aikana tapahtuisi jotain, mikä estäisi meidän ensi vuonna osallistumisen, varmasti katuisin ettei menty, kun siihen oli mahdollisuus. Eikä meillä ei ole mitään hävittävää, mutta kokemus tulee olemaan kullanarvoinen. Olen siis ilmoittanut meidät mukaan kahteen näyttelyyn! Kaveriksi saamme Molli-serkun emäntineen, joten molemmille on paikalla myös vertaistukea.

Perjantaina 13.12. osallistumme Helsinki Winneriin ja lauantaina 14.12. Pohjoismaiden voittajaan, näin vaatimattomasti. Sunnuntaina menen turistina katsomaan upeaa koiratanssikilpailua, ja tietysti westie-kehän laidalle kannustamaan. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa (ja jännittää)!

Jookai eiku niinkusilleen ihansama!

10.10.2012 syntyi Starring Tatianalle neljä westie-pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua. Tänään nuo pennut täyttävät yhden vuoden; onnea Starring Eiku, Starring Jookai, Starring Niinkusilleen ja oma murmelini, Starring Ihansama eli Senni!