Tällaisestakin järkytyksestä voi siis selvitä ehjin nahoin

Julkaisinko juuri kuvan koiran oksennuksesta? Taisinpa julkaista.

Maanantaina meitä odotti työpäivän jälkeen kotona oksennusten sarja, josta osa on kuvattu oheiseen kuvaan. Punainen oksennus, ei vaikuta oikein hyvältä. Kysymys kuuluikin, kumpi koira on kyseessä? Kumpikin oli virkeä ja nälkäinen. Ensin avuksi google, "koira oksentaa verta". Tulos: jos oksennuksessa on verta, vie koira lääkäriin. Ja meillähän oli jo pelkkää punaista, joten jo ajattelin, että kumpikohan koirista nyt kuolee, ja millaista elämä on vain yhden koiran kanssa...

Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että tällainen tapaus voi jäädä täydeksi mysteeriksi, eikä syytä paniikkiin ole. "Jääkää kotiin. Jos jomman kumman koiran yleiskunto huononee, niin tulette sitten, nyt vain ruokaa koirille". Tuli vähän tyhjä fiilis, olinhan jo valmis ajamaan renkaat vinkuen eläinlääkäriasemalle.

Jäätiin kotiin ja kas, olemme kaikki vielä hengissä! Tarinan opetus; vaikka koira oksentaa verta, elämä saattaa jatkua aivan kuten ennenkin. Kumpikaan koirista ei ole tekoa tunnustanut, eikä vasikoinut toisesta. Ruoat ja vesi ovat maistuneet erinomaisesti, ja ne on poistettu elimistöstä asianmukaisesti, lenkilläkin on käyty. Selvittiin siis isolla säikähdyksellä.

Pentulaatikolla - ihan vaan katselemassa

Viime postauksessa kerroin, että kävin kaverini luona katsomassa hänen kasvattamiaan westiepentuja. Onneksi mukana oli myös kamera. Saanko esitellä, Little Ladybug's d-pentue!

p.s.
Kaikilla pennuilla on jo kodit <3

Road tripillä & Salo KR 13.6.2015

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna lähdimme Sennin kanssa kahdestaan pienellä retkelle: Helsinki - Salo - Tampere - Valkeakoski - Tampere - Viiala - Helsinki


Ensimmäinen määränpää oli Salon kaikkien rotujen näyttely. Kesän tähän astisesti paras sää helli näyttelykansaa, ja westejä oli ilmoitettu vain viisi. Ennakkoon oli siis jo tiedossa, että jos saamme vihdoin avoimessa SA:n, on kotiinviemisinä vähintään vara-serti. Irlantilainen tuomari Michael Clancy oli ihana herrasmies, kun tarkistin hänen ohjeitaan hän vastasi, yes love. Senni oli yksin avoimessa luokassa, ja arvioitiin erinomaiseksi ja sertin arvoiseksi, eli päästiin jatkoon. Paras narttu-kehässä Clancy tosin piti kaverini vallattomasta ja innokkaasta junnunartusta Senniä enemmän, joten kotiinviemisiksi saimme vara-sertin (väliin kiilasi veteraani-valio, joka ei voi ottaa sertejä vastaan). Silloin olo oli ehkä hieman pettynyt, mutta sittemmin osaan arvostaa myös tätä tulosta. Todella hyvinhän se meni, kun ei se SA:kaan ole meille avoimessa ollut mikään itsestäänselvyys.

Ja ehdottomat plussat; saatiin Sennin ruusuketauluun hieno ruusuke, ja sen pystyi lähtiessä kiinnittämän meidän pikku karavaaniin niin, että kaikki näkivät mitä oltiin saatu. Kaikki oli tosin tällä kertaa vain pari järjestysmiestä, koska meillä oli niin lyhyt matka ulos, hitsiläinen.

Sennin arvostelu:

Typical breed type. Correct out line and balance, head with balanced. Correct front and top line, rear angulation. Move well.

 ERI SA AVK1 PN3

vapaa suomennos (jossa korjattu olettamani virheet):

Tyypillistä rotutyyppiä. Oikeat pääpiirteet ja tasapaino, pää hyvin tasapainoinen. Oikea etu- ja ylälinja sekä takakulmaukset. Liikkuu hyvin.

Salosta ajoimme Tampereelle, jossa yövyimme Cumulus Koskikadulla. Ekaa kertaa Sennin kanssa hotellissa, jei! Senni oli Salon hiekkakentästä todella pölyinen, mutta eipä siitä tarvinnut välittää kun Sennillä oli oma sänky jossa nukkua - samasta toki aamulla herättiin.

Kävimme myös pienellä kävelyllä koskenrannassa, jossa koko Tampere tuntui sinä kauniina ja lämpimänä iltana olevan juomassa pussijuomia. Tunnelma oli siis hilpeä, Senni puolestaan vähän stressaantuneen oloinen, mikä ei ole sille tyypillistä.


Iltapuhteeksi lähdimme hotellilta vielä käymään ystäväni luona, katsomassa seitsemän viikon ikäisiä westiepentuja. Pentuja on huimat kahdeksan! Senni on niille täti-puoli, sillä pentueen Helmi-emällä ja Sennillä on sama isä. Senni ei tartuntariskin vuoksi saanut tulla sisään, vaan nukkui tyytyväisenä autossa vierailuni ajan.

Tampereella nukutun yön jälkeen pakkasin tavarat ja menimme Viialaan treenaamaan koiratanssia viideksi tunniksi. Westie-lehteä lukevat saattoivatkin huomata, että loppukesän erikoisnäyttelyn mainoksessa oli mainintaa koiratanssista...

Koiratanssitreenien jälkeen citikka kuljetti meidät vielä takaisin Helsinkiin, jossa alkoi suoraan agilitytreenit. Tässä vaiheessa luulin jo Sennin hyytyvän, mutta sepäs yllätti täysin olemalla nopeampi ja tarkempi kuin koskaan.

Heinäkuussa meillä onkin sitten vähän pidempi reissu (kilometreiltään) tulossa!

Riihimäki KR 6.6.2015

Riihimäen näyttely meni vähän sumussa. Edellisenä iltana perheeni sanoi hyvästit Oscarille, joten olo oli menetyksestä raskas ja pala kurkussa Borderterrierit olivat onneksi tällä kertaa jo paljon westejä aiemmin, joten en nähnyt niitä lainkaan.

Kyproslainen tuomari Chris Zeniou oli perusteellinen ja tästä johtuen myös hidas. Kehä taisi loppujen lopuksi olla lähes kaksi tuntia myöhässä, mikä teki päivästä vielä kurjemman, etenkin kun sateen uhka kasvoi minuutti minuutilta kehän laidalla.

Avoimessa luokassa oli kolme koiraa, ja Senni sijoittui toiseksi saamalla sileän ERI:n. Arvostelu oli todella mukavaa luettavaa, yksi parhaista mitä ollaan koskaan saatu:

2,5 years. Strong female. Nice strong expression. Correct bite. Correct topline and underline. Very balanced in body. Angulation correct. Nice, balanced in movement, sideways and rear. Angulations correct front & back. Moves very well.

ERI AVK2 

Vapaa suomennokseni:

2,5 vuotias. Vahva narttu. Kiva, vahva ilme. Oikea purenta. Oikea ylä- ja alalinja. Erittäin tasapainoinen runko. Oikeat kulmaukset. Hyvä, tasapainoinen liike, sivusta ja takaa. Oikeat kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu erittäin hyvin.

Eli ei mitään negatiivista, tai sitä normaalia mainintaa pitkästä rungosta ja isosta koosta. Ja kulmaukset ja liikkeet hyviksi todettu oikein kahteen kertaan. Lisäksi kahden EH:-näyttelyn jälkeen päästiin takaisin ERI:n kulmaan kiinni.

Oscar 17.3.2000 - 5.6.2015

Oscar 14.5.2015, kolme viikkoa ennen lähtöään.

Päivä, jonka kaikki tiesivät tulevan, ja jota kukaan ei odottanut, koitti perjantaina 5.6. Perheeni kunniajäsen, ensimmäinen ja  ainoa koira Oscar nukkui pois.

Papparaisen kunto meni lopulta niin huonoksi, että päätös antaa Oscarin lähteä oli väistämätön. Muutaman tunnin varoitusajalla koko perhe, eli minä, kaksi pikkusiskoani sekä vanhempani olimme Oscarin kanssa eläinlääkäriasemalla sanomassa hyvästejä. Kiitos Oscarille siitä, että valitsi päivän, jolloin kaikki pääsivät paikalle.

Oscar oli kanssamme lähes päivälleen 15 vuotta, sillä saimme hänet kesäloman ensimmäisenä päivänä vuonna 2000. Se, että saa tuntea koiran noin kauan on etuoikeus, etenkin kun Oscar sai elää terveen elämän, vain viimeiset pari vuotta koira oli selkeästi vanhus. Oscar teki minusta lopullisesti koiraihmisen, ja vielä tarkemmin terrieristin.

Ikävä on kova, enkä vielä tiedä miltä tuntuu mennä lapsuudenkotiini, jossa ei olekaan vastassa borderiherraa.

Match Show - Me mätsääjät

Poikaystävä
Mukana ei ole koiraa, vaan järjestelmäkamera. Tyttöystävä häärii ensin ilmoittautumistiskin takana, sitten  kehäsihteerinä tai buffetissa, ja Poikaystävälle on delegoitu tapahtuman kuvaaminen. Pikkuhiljaa Poikaystävälle alkaa kuitenkin valjeta, kuinka pitkään mätsärit oikeen kestävät, ja ryhti ja olemus alkavat viestiä hienoisesta pitkästymisestä - kehissäkään kun ei tapahdu mitään mielenkiintoista, juostaan vain ympyrää. Tappelisivat edes.

Lihava ja kiukkuinen
Useimmiten värikkääseen takkiin pukeutunut täti-ihminen. Mukana äänekäs pieni koira, joka räksyttää tauotta ja on hyvin stressaantunut. Lihava ja kiukkuinen huutaa tai puhuu koiralle koko ajan "No mitä sä nyt tollee uhittelet?" "Älä huuda!" "Lähdetään just kotiin jos et osaa käyttäytyä!" Lihava ja kiukkuinen istuu koko ajan retkituolissa, koska ei jaksa seistä. Mukana saattaa myös olla puoliso, joka istuu omassa tuolissaan ja on huomattavan hoikka mies.

Äiti ja Lapsi
Äiti antaa Lapselle mahdollisuuden siihen mistä jäi itse lapsena paitsi - kosketuksen koiramaailmaan. Ehkäpä näyttelyistä saataisiin mukava yhteinen harrastus. Varmuuden vuoksi koira ilmoitetaan moneen eri luokkaan, niin saa Lapsi paljon harjoitusta. Hänet on puettu pikkuvanhaan jakkuun, ja hiukset on tyttölapsella vedetty tiukalle nutturalle. Koirana on pieni multivalio, jonka voisi laittaa kehää kiertämän vaikka yksinään, se kyllä tietäisi mitä pitää tehdä. Lasta kuitenkin jännittää, ja äidin tiukat neuvot ennen kehää oikeasta esitystavasta eivät oikein mene perille, vaan turhauttavat. Kehässä lapsi tuijottaa tiukasti kehän laidalla huiskivaa äitiä, joka neuvoo jatkuvalla syötöllä, mitä tehdä ja miten olla.

Puunaaja
Tämä ei ole mätsäri, tämä on koiranäyttelyn kenraaliharjoitus. Koira on pesty ja föönattu kotona, ja puunaaminen jatkuu kehän laidalla. Paikalle on tietysti tultu ajoissa, ja mukaan on otettu trimmipöytä ja salkullinen turkinlaittovälineitä. Puunaaja keskittyy niin kovasti turkinlaittoon, että kehä voisi vaikka vajota maan sisään, eikä hän huomaisi sitä. Puunaaja aiheuttaa ensikertalaisissa paniikkia, koska he taas luulevat, että moinen ehostus olisi välttämätöntä kaikille. Jos puunaajan koira ei menesty, hän tuomarille katkera, koska tämä ei arvostanut hänen näkemäänsä vaivaa.


Monirotuinen
Monirotuisella on vähintään kolme erirotuista ja -kokoista koiraa, jotka hän on kaikki tuonut mukanaan ja ilmoittanut eri luokkiin. Apukäsiä ei ole juuri tällä kertaa sattunut mukaan, joten Monirotuisella on vaikeuksia pysyä kartalla siitä, mikä numero missäkin kehässä on vuorossa. Hän poukkoilee kehäsihteerien välillä pyytäen lykkäystä tai aikaistusta omille vuoroilleen, mutta on silti myöhässä jokaisesta vuorostaan. Jollain ilveellä kaikki koirat ovat kuitenkin BIS-kehässä ja "voi hitsi kun multa on nyt tuolla monta koiraa, haluisko joku esittää joitain näistä?"

Bloggari
Koirabloggari kiertää kaikki mahdolliset tapahtumat, joihin voi koiran kanssa mennä. Mukana on koiran lisäksi kamera, jolla on otettu 100 000 kuvaa koirasta blogia varten ja kolme kuvaa perheestä jouluna. Bloggari tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja miettii, mitä voisi kirjoittaa mätsäristä blogiinsa. Ja jos ei muuta kirjoitettavaa ole, ainahan voi vaikka kirjoittaa osallistujista karikatyyrit.

Täälläkin puhutaan punkeista

Jos joskus on hiljaisia hetkiä koiranomistajien kesken, tässä ilmainen vinkki; aloita Suuri Punkkikeskustelu. Jokainen koiranomistaja jaksaa aina kertoa koiransa punkkihistorian. Milloin kesän ensimmäinen löytyi, montako on ollut yhteensä, mitä karkotetta on käytetty, mitä aiotaan käyttää ja millä ne kiskotaan koirasta pois. Ja välillä saa tämän vuoden raportin lisäksi tietopaketin myös viime vuoden tilanteesta, sekä vertailun eri vuosien välillä. Tämä on varmasti kesän kuumin puheenaihe, jokaisen tutun ja puolitutun koiraihmisen kanssa tulee vaihdettua näitä kokemuksia, tänäkin vuonna jo huvittavan monta kertaa.

Aihe on kuitenkin todella tärkeä, onhan meilläkin koirat öisin samassa pedissä kanssamme, joten parasta olisi jos ei niitä kuusijalkaisia kotiin asti kannettaisi.

Sennin kohdalla punkit torjutaan jo kolmatta vuotta Fixodida Zx-tuotteella (tuotteen nimi kannattaisi kyllä muuttaa helpommaksi ja myyvemmäksi). Purkista laitetaan pieni mitallinen jauhetta ruoan sekaan kerran päivässä. Se ei sisällä myrkkyjä, kemikaaleja tai muuta epäilyttävää, vain kuitua ja fulvahappoa sekä muita luonnollisia ainesosia. (Koko ainesosaluettelon ja lisätietoa saa esimerkiksi täältä.) Aine nostaa koiran omaa vastustuskykyä ja ilmeisesti muuttaa ihon hajua niin, etteivät öttiäiset halua tarttua koiraan. Mikä parasta, tällä ei ole sivuvaikutuksia.

Tästä kirjoittaessani vielä huomasin, että annostus-ohje on taidettu tuplata kahden vuoden takaisesta ohjeesta kahteen mitalliseen per päivä alle 10 kiloisilla koirilla, mutta olen antanut vain yhden mitallisen Sennille, ja punkit ovat pysyneet poissa. Viime vuonna lopetin tämän syöttämisen syyskuun alusta, ja sen vuoden ainoat punkit löytyivät kaksi viikkoa tämän jälkeen. Tänä vuonna Sennillä ei ole ollut yhtään punkkia, vaikka naapurusto panikoi niiden runsaan määrän kanssa - toimii siis täydellisesti.

Mutta mutta, ei tämäkään pomminvarma ratkaisu kaikille ole. Viime vuonna Sellakin alkoi mutustella samaa jauhetta ruokansa seassa jo keväällä. Silti turkista löytyi punkki. Ja toinen. Ja kolmas... Juhannukseen menessä Sellasta oli irrotettu kahdeksan punkkia, ja oli pakko ottaa vahvemmat aineet käyttöön, ja laittaa Expot-liuos Sellan niskaan. Senni ja Sella pyörivät tasan samoissa pusikoissa, mutta öttiäiset jättivät Sennin täysin rauhaan, ja hyökkäsivät kaikki Sellan kimppuun! Tuli siis empiirisesti todistettua, että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Sella sietää niskaliuoksia onneksi hyvin, ja ne myös pitävät punkit poissa.