Oscar 14.5.2015, kolme viikkoa ennen lähtöään. |
Päivä, jonka kaikki tiesivät tulevan, ja jota kukaan ei odottanut, koitti perjantaina 5.6. Perheeni kunniajäsen, ensimmäinen ja ainoa koira Oscar nukkui pois.
Papparaisen kunto meni lopulta niin huonoksi, että päätös antaa Oscarin lähteä oli väistämätön. Muutaman tunnin varoitusajalla koko perhe, eli minä, kaksi pikkusiskoani sekä vanhempani olimme Oscarin kanssa eläinlääkäriasemalla sanomassa hyvästejä. Kiitos Oscarille siitä, että valitsi päivän, jolloin kaikki pääsivät paikalle.
Oscar oli kanssamme lähes päivälleen 15 vuotta, sillä saimme hänet kesäloman ensimmäisenä päivänä vuonna 2000. Se, että saa tuntea koiran noin kauan on etuoikeus, etenkin kun Oscar sai elää terveen elämän, vain viimeiset pari vuotta koira oli selkeästi vanhus. Oscar teki minusta lopullisesti koiraihmisen, ja vielä tarkemmin terrieristin.
Ikävä on kova, enkä vielä tiedä miltä tuntuu mennä lapsuudenkotiini, jossa ei olekaan vastassa borderiherraa.
Otan osaa suureen suruunne. <3 Koirasta luopuminen on todella rankkaa. Voimia teille kaikille! <3
VastaaPoistaNyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino -
Kiitos.
PoistaOsanotot <3
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKoskettavasti kirjoitettu. Tsemppiä koko perheelle <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, perheenikin lukee tätä joten menevät perille.
PoistaOsanotto ❤
VastaaPoistaKatri