maanantai 9. joulukuuta 2013

Pahaa imuria ken pelkäisi



Yksi tavoitteistani Sennin pentuaikana oli opettaa koirasta imurinkestävä. Terrieri saattaa kokea imurin saaliina tai haasteena, ja suulakkeessa roikkuva koira on jokseenkin rasittava lisä siivouspäivään.... Eli ei paniikkia, hyökkäilyä ja haukkumista tätä koiraperheessä varsin tarpeellista kodinkonetta kohtaan, kiitos.

Imurin kohtaamista harjoiteltiin aluksi päivittäin; nostin imurin säilytyksestä eteiseen, ja kiinnostuksesta sitä kohtaan palkitsin nameilla. Sitten imuroin leikisti, eli heiluttelin suulaketta lattioita pitkin, ja taas Senni sai hyvästä käytöksestä palkkaa. Kun tämäkään ei aiheuttanut reaktiota, laitoin imurin päälle hetkeksi, ja pikkuhiljaa sain ihan oikeasti imuroitua. Muutamat ekat kerrat imuroin namipussi vyötäröllä, ja heittelin nameja sinne tänne samalla kun koti puhdistui, jolloin Senni viimeistään oppi, että imurointi on tosi kivaa. Jonkun mielestä tämä oli ehkä aikaa vievää, mutta ainakin lopputulos oli toivotunlainen.

Tai oikeastaan nyt meillä on positiivinen ongelma; Senni ei välitä imurista pätkän vertaa, ja jostain syystä tuntuu aina makoilevan juuri siellä mistä minun pitäisi imuroida - vaikkei namejakaan enää ole tarjolla siivouspäivinä.


2 kommenttia:

  1. Onpa hienoa miten järjestelmällisesti totuttelitte imuriin! Se on oikeastikin monelle koiralle tosi pelottava juttu, taikka sitten muuten vaan ärsyttävä. Tuo ensimmäinen kuva on myös loistava, sopisi vaikka lehtikuvaksi tai mihin vaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudenkotini terrieri oli nuorempana aina imurin kimpussa ärisemässä, siksi päätin Sennin kanssa ottaa eri säännöt käyttöön. Virheistä oppii!

      Poista