sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Erittäin hyvä (ellei täydellinen)

Lauantaina oli meidän kesäloman loppuhuipennus; Hyvinkään koiranäyttely ja Senni junioriluokassa. Aika paljon ehdin tätä tapahtumaa jännittää, sillä olemmehan molemmat ensikertalaisia, eikä meillä ollut kokenutta taustatiimiäkään apuna - sen sijaan (yhtä noviisi) pikkusiskoni tuli matkaseuraksi ja "kenneltytöksi" auttamaan Sennin turkin laitossa.

Westiehän ei ole rotu, joka vain napataan mukaan näyttelyyn, vaan turkin on oltava tip top - valkoinen, pöyheä ja oikein trimmattu. Aikuisen westien turkki tupeerataan ainakin päästä ja jaloista, ja turkin laitto saattaa viedä tunteja. Myönnettäköön, että kun ensimmäisen kerran näin tätä tapahtuvan koiranäyttelyssä jossa olin turistina, jouduin poimimaan leukani lattialta. Mitä ih-met-tä nuo ihmiset tekevät? Eikö westien turkki olekaan luonnostaan kuin Cesar-koiralla? Kun tupeerausta sitten jatkui yli tunnin, en enää saanut silmiäni irti näistä ihmisistä ja koirista, niin hulluina heitä pidin. Ja kappas vaan, kukas se lauantaina tupeerasi omaa koiraansa kehän laidalla...

Valmistauduimme näyttelyyn käymällä maanantaina trimmauksessa Sennin kasvattajalla, ja saimme myös hyviä vinkkejä turkin laittoon. Käytännössä jouduin toki huomaamaan, ettei Sennin turkki totellutkaan minua yhtä hyvin kuin kokenutta kasvattajaa. Tällä viikolla treenasimme myös intensiivisesti viereillä seuraamista, näyttelyhihnassa ja ilman, sekä Sennin seisottamista pöydällä ja lattialla. Näiden tarpeellisten harjoitusten lisäksi vietin tunteja tutkien viime aikaisia näyttelytuloksia junioriluokkalaisille ja valio-westien kuvia internetistä. Tavoitteeksi laatuarvostelussa asetin meille EH:n eli erittäin hyvän, joka on toiseksi paras arvosana koiranäyttelyssä. Etukäteen vahvin luotto minulla oli Sennin käytöksen suhteen, koska Senni on tottunut käsittelyyn, ja tekee mitä vain nakkien eteen. Suurimmat huolenaiheet liittyivät turkin laittoon ja omaan hermostuneisuuteeni, yöllä unta odotellessa listalle pääsivät myös pissa-, kakka- ja oksennusepisodit kehässä.

Osa matkatavaroistamme...
Kotona juuri pestynä ennen tupeerausta
Vaikka meidän arvioitu esiintymisaika kehässä oli puolilta päivin, lähdimme jo aamuyhdeksän jälkeen kohti Hyvinkäätä. Siellä oli jonkinsortin superviikonloppu ja kaikenlaista tapahtumaa päällekkäin, joten en halunnut nostaa stressitasoani yhtään jumittumalla ruuhkaan. Lisäksi näyttelyyn oli ilmoitettu noin 850 koiraa, joten laskin, että parkkitilaa tarvitaan ainakin tuhannelle autolle, eikä paikka ollut minulle entuudestaan tuttu. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, ja parkkijärjestelyt oli hoidettu mitä parhaiten.

Iloisissa tunnelmissa sitten saavuimme kehän laidalle, ja ujosti valloitimme meille hyvän paikan sen laidalta. Varusteena meillä oli piknik-viltti, päivänvarjo ja Sennin kevythäkki, sekä kassillinen tavaraa, jotta päivä sujuisi mukavasti helteestä huolimatta. Trimmauspöytää meillä ei ole, ja olimmekin ainoat westie-ihmiset joilta se puuttui. Toivottavasti emme aiheuttaneet pahennusta, kun rennosti loikoillen sitten puunasimme Sennin turkkia, kun ympärillämme tupsuteltiin turkkeja pöydillä niin, että valkoista karvaa leijaili joka puolella kuin lumihiutaleita! Senni on vielä niin nuori, ettei karvaa ole edes helppo tupeerata, ja ainakin omaan silmään se näyttää paremmaltakin ilman tätä operaatiota. Mutta maassa maan tavalla ja koiranäyttelyssä vallitsevien kauneus-ihanteiden tavalla.

Senni otti rennosti.
Juuri ennen esiintymistä, kontakti kunnossa!
Kehässä.
Junioniluokassa ei ollut muita narttuja meidän lisäksemme, joten olimme kehässä yksin. Esiintyminen meni hyvin, mutta yllätyksekseni Senniä kiinnostivat maan tuoksut jopa enemmän kuin nakinpalaset! Tuomari, Elena Ruskovaara oli myös mukava ja jutteli meille aika paljon, mikä hieman hämmensi minua - olinhan valmistautunut siihen, etten vahingossakaan puhu mitään, ellei hän mitään kysy. Arvio on myös runsassanainen, mikä on mukavaa:

Vielä hyvin pentumainen. Tässä vaiheessa pitkärunkoiselta vaikuttava narttu, jonka runko, ylälinja ja pää ovat vielä keskenkasvuiset. Hyvät reidet, kohtuulliset takakulmaukset. Eturinta on vielä kapea. Eturaajat ahdasasentoiset. Hyvät leuat, tummat silmät ja pigmentti. Kallo on vielä kapea. Ikään tyypillinen karva. Kapeat takaliikkeet. Liikkuu sivulta katsottuna erittäin hyvällä askelpituudella. Tarvitsee aikaa kauttaaltaan. Rauhallinen, miellyttävä esiintyminen.

Laatuluokka: EH.

Jihuu! Tavoitteet siis saavutettiin. Erityisesti minua lämmittää tuo viimeinen lause esiintymisestä, koska se on asia, johon minä voin vaikuttaa. Minun on helppo allekirjoittaa mielipiteet Sennin pentumaisuudesta ja keskenkasvuisuudesta, täyttihän Senni junioriluokan alaikärajan vasta keskiviikkona! Nyt annetaan Sennille aikaa kasvaa entistä kauniimmaksi, ja lähdetään sitten valloittamaan kehät uudestaan. Samalla voin itse kasvaa paremmaksi esittäjäksi ja turkin laittajaksi, tämä päivä antoi paljon kunnianhimoa näillä alueilla.

Järjestäjille haluan antaa isot kiitokset! Ainakin 15 henkilöä oli ohjaamassa autoja siisteihin vinoparkkiriveihin kuivalle pellolle, ja myös ulosajoväylä oli merkitty selkeästi. Tuli heti saapuessa semmoinen olo, että meitä on odotettu, ja asioita mietitty etukäteen. Myös wc-tilat olivat siistit, ja meidän kehän sihteeri erittäin selkeäsanainen ja kuuluva-ääninen, joten meidän noviisien oli mukavaa seurata kehän kulkua omaa vuoroa odotellessa.



3 kommenttia:

  1. Onnea näyttelymenestyksestä! Ihana Senni.
    <3:-)

    mylifedoglife.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kerron Sennille terkut :) Oli kyllä kokonaisuudessaan mukava kokemus, en oikein tiennyt mitä odottaa...

      Poista
    2. Hyvä ettei ollut pettymys:-)!

      Poista