Kannatti rämpiä umpihangen läpi meidän salaiseen metsäpaikkaan, sillä metsässä oli jo mukavan kuivaa ja lumetonta. Viimeisestä vapaana juoksemisesta (jos koirapuistoa ei lasketa) olikin jo aivan liian kauan aikaa, jopa niin kauan että en tiennyt voinko täysillä luottaa koirien luoksetuloon. Mutta tuo huoli oli turha, sillä kalkkunaleike taskussa on varma vahviste "tänne"-käskylle.
Senni kaivoi sammalmättääseen ison kolon ja tunki päänsä sinne. Onkalosta löytyi jotain aivan ihanaa, jota ei todellakaan jaettu Sellan kanssa. Mitä maasta löytyi, emme koskaan saa tietää, koska annoin Sennin nauttia saalistaan rauhassa.
Tässä kohtaa voisi muuten vähän mainostaa Markolta joululahjaksi saamaani objektiivia, 17mm 1:2.8 M.Zuikoa Olympus Peniin. Sopii sekä yleiskuviin että lähikuviin, ja kuvat ovat todella tarkkoja. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu sillä. Nyt kun minulla on sekä 45mm että tuo 17mm, niin tuntuu siltä ettei tarvitse vähään aikaan haikailla muita objektiiveja, ja kameran mukana tullut perusobjektiivikin on jäänyt tyystin käyttämättä.
Sanoiko joku "tänne"? |
Hetken aikaa ihasteltiin näitä eläimiä yhdessä, ja hepatkin tulivat aitauksessaan aivan meidän luo. Lajienvälinen tervehdys oli koirien puolesta äänekäs, mutta tiedän naapurin hevosten tottuneen koiriin, joten käytin hetken hyödyksi ja yritin saada omat koirat rauhoittumaan, ja se meni ihan hyvin.
Sellan ilme on paljonpuhuva, "m-m-mitä nuo ovat...?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti