Mamman tyttö ja muita kuulumisia

Sennin pää on vieläkin sekaisin hormoneista juoksun jäljiltä, jo toista kuukautta. Ei huvita leikit Sellan kanssa, eikä oikein paljon muukaan. Ruoka- ja järsimishalut ovat onneksi ennallaan, treenitkin sujuu eikä vedenjuonti ole lisääntynyt, joten olen sulkenut kohtutulehduksen mahdollisuuden pois. Kohta mennään eläinlääkäriin kaksivuotisrokotuksiin, siellä aion ottaa tämän masennuksen esiin ja kysyä neuvoa.

Ilmeisesti tämän masennuksen sivutuotteena hellyys ja läheisyys ovat pop. Monet yöt ollaan Sennin kanssa jaettu sama tyyny, ja iltaisin sohvalla Senni viihtyy sylissäni. Mukavaa minulle ja Sennille, mutta Marko (joka ennen täällä tunnettiin nimellä Mies) alkaa olla aika kypsä yöllisiin tilavarkauksiin ja westienjalkoihin naamallaan...

Koiratanssissa Marjaana-ope on alkanut rohkaista meitä kokoamaan ensimmäistä ohjelmaa. Yksi teema ja biisi minulla olikin, mutta mietin vielä, onko se se oikea. Tarvitsen kappaleen, joka antaa minulle hurjan nosteen, mutta toisaalta Senni on minua paljon hitaampi tekemään, joten nopeat tahdit eivät tahdo sopia sen tassuille. Työmatkat käytänkin miettiessäni temppuja ja liikkeitä, ja yllättäen vaikeinta on miettiä mitä minä teen, koska haluan että se on tanssia (edes jollain tasolla), eikä vain sitä että käskytän koiraa.

Oscarin iäksi voi jo sanoa 14 ja puoli vuotta. Viime viikonlopun vietimmekin Oscarin kanssa maalla koiravaihteina. Ja taas kokeiltiin, kuinka 120 cm leveään sänkyyn mahtuu nukkumaan kaksi aikuista ja kolme pikkukoiraa... Lisäksi sunnuntai-aamuna Oscar herätti minut neljältä ja vei katsomaan upeaa tähtitaivasta pimeyden keskelle, se oli upeaa!

Lauantaina on näillä näkymin meidän tämän vuoden viimeinen näyttely Tuuloksessa. Messariin aion kyllä mennä, mutta ilman Senniä. Tämä olisi voinut olla myös meidän viimeinen näyttely pitkään aikaan, mutta pakko myöntää että serti muutti suunnitelmat - ensi vuonna jatketaan. Vuoden 2015 näyttelykalenterista löytyikin 23 sopivalla etäisyydellä olevaa näyttelyä, joten vaihtoehtoja riittää.

Nyt kun näyttelypuuhat jatkuvat, niin en voikaan lyhentää Sennin masukarvoja talveksi. Kurantorjuntajoukkoihin onkin nyt hankittu uusi upea sadetakki, jossa on leveä vatsaosa suojaamaan masukarvoja.