Kotiviikonloppu

Nyt oli ensimmäinen viikonloppu piiiiitkään aikaan kun meillä ei Sennin kanssa ollut mitään sovittuja sosiaalisia kontakteja tai menoja. Ollaan oltu kahdestaan ja on ollut tosi mukavaa. Ainut negatiivinen asia oli että lauantai-iltana Senni loikkasi sohvalta alas, teki kuperkeikat laskeutumisessa ja ilmeisesti taas vähän loukkasi sitä polveaan. Pitääkin kirjoittaa koko polvi-stoori auki ensi viikolla.

Kotoiluviikonlopusta huolimatta karkasin lauantaina muutamaksi tunniksi Messukeskukseen PetExpoon, vaikka siellä oli samaan aikaan LapsiMessut koska siellä oli terriereiden ryhmänäyttely. Oli siis mainio tilaisuus opiskella koiranäyttelyiden maailmaa, koska ne eivät pelkkiä sääntöjä lukemalla ole minulle oikein auenneet.

Ennen westieitä katsoin staffien menoa samassa kehässä, ja yritin pysyä perässä tapahtumista. Koiranäyttelyiden opiskelu on kuin opetteli vierasta kieltä; ensin tuntuu ettei ymmärrä yhtään mitään, ja pikkuhiljaa alkaa hoksata asioita sieltä täältä. Koko ajan on kuitenkin tunne, että on miljoona asiaa joita ei ymmärrä, koska kun alkaa tietää jotain, ymmärtää myös mitä ei vielä tiedä!

Oli hyvä että staffeja oli niin paljon (yli 30), koska westejä oli vain 10. Niinpä pelkkien westien tarkkailulla en olisi ymmärtänyt yhtään mitään, koska luokissa oli vain yksi tai kaksi koiraa. Toisin kuin mätsärissä jossa kävimme, nyt kehän ympärillä oli hyvin tilaa ja melkein aina kuulin mitä kehäsihteeri huusi. Pääsin istumaan penkillekin välillä, ja yritin näyttää siltä että olen kovinkin asiantunteva. Hauska ero staffien ja westieiden esittäjien välillä oli, että staffi-ihmiset olivat farkuissa ja koti-vaatteissa, kun taas westie-ihmiset esittivät koiransa jakku päällä. Ja nyt ilmainen vinkki kaikille koira-harrastajille: laita päällesi niin pitkä paita tai korkeavyötäröiset housut ettei peppuvakosi vilku, kun asettelet koiraasi tuomarin eteen ;)

Messuhuumassa tein myös hyviä ostoksia meidän kilpailu-uraa ajatellen:

Näyttelytalutin, numerolapputasku, asiakirjakansio Sennin papereille ja avainnauha. Ostin myös uudenlaisen trimmaus-työkalun mutta siitä lisää myöhemmin!

Tänään oltiin illalla koirapuistossa taas kaksistaan. En ole uskaltanut antaa Sennin leikkiä vapaana muiden koirien kanssa kahteen kuukauteen juurikin polven takia. Saatiin poikkeuksellisesti seuraa, kun ohi käveli pieni ranskis-neiti, ja ajattelin että jos rupeavat painimaan niin nappaan Sennin pois. Senni oli kuitenkin ihan kummissaan ranskiksen hengitysäänistä, eikä halunnut olla sen lähelläkään, joten vaaraa ei ollut ja he lähtivätkin nopeasti pois.