Sennin toiset juoksut alkoivat tammikuussa, emmekä niiden aikana vierailleet Oscarin luona ollenkaan. Kun juoksujen alkamisesta oli kulunut jo neljä viikkoa, lähdimme vihdoin maaseudun rauhaan. Oman naapurustomme uroksetkin olivat jo luopuneet leikistä, joten en ollut huolissani koirien soidinmenoista.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Oscar nuortui silmissä, ja alkoi heti liehitellä Senniä. Hetken Sennikin oli onnessaan, onhan Senni ollut vanhaan herraan kovin ihastunut, ja turhaan yrittänyt saada Oscariin kontaktia jo yli vuoden ajan. Osat vaihtuivatkin kertaheitolla, sillä hyvin nopeasti Senni kyllästyi totaalisesti hännän seudulla hääräilevään papparaiseen, ja jopa murisi päästäkseen innokkaasta ihailijasta eroon. Oscaria tämä ei tietenkään haitannut yhtään, sillä hän on jo kuuro.
Onneksi Senni ei lähtenyt Oscarin peliin mukaan, joten kenenkään ei tarvinnut olla huolissaan westie-border-pennuista.Ihailtavaa kyllä, että Oscar vielä lähes 14-vuoden iässä olisi halukas sukuaan jatkamaan. Senni on kyllä melko fiksu tyttö, ja käytti ovelasti päätään suojatakseen takamuksensa, muun muassa änkemällä ihmisten syliin nojatuoleihin, tai nojaamalla seiniin. Mutta ei Oscar silti uskonut olevansa kaksi viikkoa myöhässä...
 |
| Apua. |
 |
| Sanokaa joku tolle ettei kiinnosta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti