Westiet vaatekaapissani

Se alkoi ihan viattomasti, lähdin ostamaan talvikenkiä sunnuntai-iltapäivänä. Aleksi 13 oli yksi viimeisistä kaupoista, jossa kävin kenkiä etsimässä. Sopivia ei löytynyt, ja nostin katseeni kohti vaateosastoa, ihan vahingossa.

Mitä. Tuolla. On.

Westie-vaatteita, keskellä kirkasta päivää, ihan oikeassa kaupassa eikä missään lemmikkishopissa tai näyttelyssä! Oman mielenterveyteni tähden en jättänyt toppia ja neuletakkia ostamatta, olisihan se nyt ollut vallan hirveää ajatella niitä jatkuvasti, että miten ne siellä kaupassa voivat ja pääsivätköhän ne hyvää kotiin ja pestäänkö ne oikein ja eikai niitä vain säilytetä mytyssä. Niinpä annoin niille kummallekin rakastavan kodin, ja valmistaudun henkisesti tulevaisuuteeni crazy dog ladyna.

Ulkonäköpaineet tältä vuodelta ohitse

Lauantaina 30.10. Senni oli yksi niistä harvoista westeistä, jotka osallistuivat epäviralliseen skottien ja westien Black & White - näyttelyyn Espoossa. Järjestämisvastuukin oli tänä vuonna valkoisella kerholla, mutta osallistujia ei ollut kourallista enempää. Westejä oli ilmoitettu 16, skotteja 41. Westeistä oli vielä muutama poissa, joten valkoisten kehä oli melko nopeasti taputeltu.

Meidän osalta ei jäänyt merkintöjä historiankirjoihin, suomalaiselta miestuomarin (Juha Smolander) ei toki odotetukaan arvostavan Sennin runsasta olemusta. Senni teki vielä helpoksi meidän jättämisen luokassaan viimeiseksi hyökkimällä edellä kulkeneen nartun suuntaan pariin otteeseen. Sennillä on nyt juoksut parhaimmillaan, joten sille annettakoon anteeksi hieman ärsyyntynyt käytös.

Koska kotiinviemisiksi ei saatu edes kunniapalkinto-ruusuketta (joka vastaa virallisen näyttelyn SA:ta), jäi päivän anti sosiaalisen kanssakäymisen varaan. Oli mukava nähdä tuttuja, etenkin kun tämä oli nyt meille viimeinen näyttely kuukausiin. Aion lyhentää talvikaudeksi Senniltä turkkia reilusti, ja kasvattaa helmoihin entistä tuuhemman karvan ensi kesän näyttelyturneeta varten.

Näyttelyreppukin on nyt tyhjennetty, ja se pyörii parhaillaan pesukoneessa. Kun käy paljon koiran kanssa näyttelyissä, oli kätevää, kun yhdessä repussa oli koko kauden ajan kaikki tarvittava, eikä joka viikonloppu tarvinnut aloittaa pakkaamista nollista. Ensi vuotta silmälläpitäen ja ehkäpä jollekin vinkiksi tässä meidän perussetti:

koiran paperit kansiossa

 näyttelyhihna(t)

numerolapunpidike

westie-pinssi

särkylääkettä

koiran ruokaa, nameja, järsittävää

vesipulloja

juomakuppi koiralle

trip-mehuja

mustekalat aurinkovarjoa varten

kakkapusseja 

huulirasvaa

sadeviittoja

tarrarulla

käsidesi

puhdistusliinoja

nenäliinoja

pieni pyyhe

aurinkorasva

...ja mitä lisättiin aina lähtiessä

turkinhoitovälineet 

numerolappu

rahapussi

kännykkä

sään vaatimat varavaatteet ja -kengät

kamera

emännän eväät

Oho, olipas minulla iso laukku. Näiden lisäksi mukana kulki tietysti trimmauspöytä (18 kg), Sennin mökki-häkki, aurinkovarjo ja retkituoli. Lisätäänpä huvikseen tähän vielä termi mitä mukaan näyttelyyn, jotta tänne löytää googlesta helpommin, ja kaikille tulee varmasti selväksi, ettei tämä harrastaminen ole mitään ihan kevyttä hommaa, hahaa. Perusohjeistus numerolappu+vesikuppi+makuualusta on vain toiveajattelua.

Ja vaihtaisinko yhtään näyttelypäivää pois tältä vuodelta? En. (No ehkä sen Janakkalan).

Ja olenko varmasti jo tammikuussa suunnitellut meidän koko ensi kesän menot näyttelyiden mukaan? Kyllä.

Taas westikerhon koiratanssikurssilla

Westikerho järjesti sunnuntaina vuoden toisen westie-koiratanssipäivän Dream Team -areenalla Akaassa. Tällä kertaa puolet osallistujista oli koiratanssinoviiseja, ja puolet "jatkavia", eli jo koiratanssiin tutustuneita. Minä ja Senni oltiin jatkavissa, mikä tarkoitti sitä, että meille oli päivästä varattu yhteensä 30 minuuttia ihan omaa aikaa, jolloin kouluttaja Salla Haavisto keskittyi vain meihin. Etukäteen olin jo saanut esittää toiveen siitä, mihin asiaan haluaisin apua Sennin kanssa. Halusin käyttää tämän tilaisuuden vire- ja motivaatioharjoituksiin, joissa ollaan heikoimmilla hangilla.

Omalla toiminnallani ja kokemattomuudellani olen osaltani aiheuttanut sen, että Sennillä laskee mielenkiinto tekemiseen nopeasti, ja se alkaa haahuilemaan. Senni on myös hidas. Meidän koulutuksessa ei täten koulutettukaan koiraa, vaan minua. Salla neuvoi erilaisia palkkaustekniikoita ja hössöttämistä, jotka ovat tällaiselle laitan-namipussin-lanteille-ja-heitän-sieltä-ihmiselle todella arvokkaita. Jatkossa meidän tulisi saada treenaamiseen paljon vauhtia, mikä tosin omassa kerrostalokaksiossa taitaa olla aika haastavaa. Uusilla tekniikoilla kyllä jo näin väläyksiä uudesta Sennistä, ja ylipäätään päivän aikana sain huomata miten paljon parempi kontakti meillä oli viime tammikuiseen koulutukseen verrattuna.

Dream Team -areenalla on aina ihana käydä tanssimassa. Tanssikurssien lisäksi ollaan käyty siellä treenamassa juuri erkkarin show'ta, ja 1,5 tunnin kotimatkalla olen joka kerta pursunnut ideoita ja innostusta. Päivän kohokohta oli tällä kertaa harjoitus, jossa noin 30 sekunnin opeteltuun koreografiaan laitettiinkin kullekin koirakolle yllätysmusiikki - ja minun ja Sennin musiikki oli Aladdin -elokuvan Ei oo kaveria parempaa. 90-luvun Disney-klassikot ja erityisesti niiden musiikit ovat minulle todella rakkaita, joten eipä Salla arvannut kuinka oikeaan tuo biisi osui! Tuossa kohtaa päästiin Sennin kanssa aikamoiseen flow-tilaan tanssiessa, ja heti kotiin päästyessä piti vielä fiilistellä sitä biisiä ja tunnetta YouTubesta.


Postauksen kuvat otti Tessa, jonka tunnelmat päivästä voi lukea täältä.

Tuulos RN 3.10.2015

Meidän näyttelyvuoden 2015 viimeinen näyttely oli kuun alussa Tuuloksessa. Näyttely on siitä erikoinen, että se järjestetään kauppakeskuksen parkkihallissa - se ei siis sovellu heikkohermoisille koirille. Tai no, ei heikkohermoisille omistajillekaan, sillä tila on melko kaikuva, ja koirien haukunta on muita näyttelyitä paljon korviinkuuluvampaa.

Koko vuosi ollaan nautittu varsin harvalukuisista osallistujamääristä westeissä, mutta Tuuloksen vetovoima oli houkutellut 23 ilmoittautumista rotuun, vaikka kyseessä oli vain ryhmänäyttely. Oli siis jo ennakkoon selvää, ettei niitä muotovaliobileitä päästäisi juhlimaan vielä tällä kertaa, koska noin isoon joukkoon mahtuu aina niitä parempia narttuja.

Meidän parkkipaikka oli juuri puitu viljapelto. Onneksi ei ollut satanut lähiaikoina. 18 kilon painoisen pöydän + muun kuorman vetäminen parkista näyttelyalueelle ballerinat jalassa oli taas jonkinmoinen suoritus. Parkki oli kuitenkin ilmainen, joten siitä plussaa järjestäjille (onko jotenkin hullua iloita siitä, että sain pysäköidä autoni ilmaiseksi pellolle???).

Sennin avoimeen luokkaan oli ilmoitettu kahdeksan narttua, joista kuusi tuli paikalle. Tuomari Juta Haranen arvioi kaikki erinomaisiksi, joten kaikki jatkoivat kilpailuluokkaan. Sennin esiintyminen meni ihan nappiin, koira oli sopivan nälkäinen ja kiukkuinen, ja valmis tekemään töitä tonnikalanamiensa eteen. Kilpailuluokassa se jopa kipitti edelleni, esittäen itsensä itse. Suoritus palkittiin kolmannella sijalla sekä SA:lla! SA:t on meille olleet todella tiukassa tänä vuonna, siispä en ole koskaan ennen juhlinut kolmatta sijaa niin paljon kuin tuolla. Paras narttu-kehässä ei enää sijoituttu neljän parhaan joukkoon, mutta tällä tuloksella Tuuloksesta oli mukava taputella näyttelykausi pakettiin.

Tässä tuomarin arvio Sennistä:

Hyväntyyppinen narttu, feminiininen ilme ja hyvät korvat ja silmät, pigmnetti ja hyvä kirsu. Hyvä rintakehä ja luusto. Vahva selkä. Liikuu hyvällä askeleella. Esitetään hyvin. Hyvä temperamentti.

ERI SA AVK3

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Sennin arvosteli toiseen kertaan sama tuomari. Jos haluat lukea, mitä Haranen sanoi Sennistä helteisessä Järvenpäässä puolitoista vuotta sitten, klikkaa tänne.

Senni-koira polvitohtorilla

Viime viikolla kannoimme kortemme kekoon westieiden terveystutkimusten suhteen, ja osallistuimme Westiekerhon järjestämään silmä- ja polvitarkastuspäivään yhdessä noin 30 muun koiran kanssa. Myös muun rotuiset olivat tervetulleita, sillä westieitä ei ollut tarpeeksi paikalla. Ymmärrän kyllä, että useimpien kotikoirien (eli sellaisten koirien, joiden ei ole tarkoitus jatkaa sukua tai joilla ei harrasteta) omistajia tällaiset eivät kiinnosta, mutta rodun kannalta olisi tietysti aina kannattavaa saada mahdollisimman suuri osuus koirista tarkastettua.

Omistajien piti täyttää tarkasti kaavakkeet, koirien pupillit laajennetiin tipoilla, ja sitten koira kerrallaan tarkistettiin mikrosirut, ja päästiin eläinlääkärin ronkittavaksi. Tuloksen sai kuulla heti: tällä koiralla kaikki priimaa. Sennin polvet eivät siis luksoidu, eikä silmissä ole perinnöllisiä silmäsairauksia. Huojentava tulos sinänsä, että pentuna Sennillä oli useiden kuukausien ajan ongelmaa toisen takajalan polven kanssa tapaturman vuoksi, mutta polvesta on tästä huolimatta kasvanut vahva ja oikearakenteinen. Ja kyllähän sillä kelpaa Sellan kanssa juosta, kuten kuvasta näkyy.

Kolmas vuosirengas

Aleksis Kiven päivänä (10.10.) syntynyt Senni täytti eilen kolme vuotta.

Kaksivuotiaan Sennin kanssa saimmekin paljon aikaan:
- kaksi vara-sertiä ja yhden sertin
- Westietempauksen vsp-tuloksen
- opimme ketjuttamaan temppuja ja tekemään töitä paremmalla vireellä
- ensimmäinen koiratanssikoreografia
- hellittelyä ja leikkiä on nykyään joka päivä, Senni on alkanut hakea huomiotani
- rakenteellisesti terve vuosi, ei yhtään venähdystä tai ontumista!
- uusia ystävyyssuhteita niin koiriin kuin ihmisiinkin

Senni, ihana ja kaunis koirani, et koskaan päästä minua helpolla, ja hyvä niin. Toivottavasti meillä on yhteisiä ja onnellisia vuosia vielä toistakymmentä.

Köh köh ja kalenteri uusiksi

Viime viikonlopun piti olla pitkästä aikaa Sennin Superviikonloppu. Lauantaille Senni oli ilmoitettu Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, ja sunnuntaille koiratanssin möllikisoihin (mölli=epäviralliset). Suunnitelmissa oli esittää erikoisnäyttelyn tirehtöörinumero pienellä parannuksilla, sillä jos selvittiin siitä koiranäyttelyssä, selvitään siitä varmasti myös kisa-olosuhteissa (koska Senni ei voi sisätiloista karata, heh).

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun syyskuun alussa kumpikin meidän koira sairastui kennelyskään. Ja koska yllättävän moni koiratuttumme ei tiennyt mikä se on kun ulkoillessa huutelin muille koirakoille että älkää tulko moikkaamaan, meillä on kennelyskä, niin tässä pähkinänkuoressa kennelyskä, olkaa hyvä:
- virusperäinen, kuin koirien flunssa
- rokote antaa jonkin verran suojaa, mutta ei kaikkia tyyppejä vastaan (vrt. influenssa-rokote)
- jos koiran yleiskunto hyvä, ei tarvita eläinlääkäriä, vain lepoa
- oireet kuin flunssassa, yskää, nuhaa, kuumeilua
- itämisaika noin viikko - 10 päivää
- oireiden päättymisen jälkeen suositellaan vielä kahden viikon karenssia muista koirista tartuntavaaran vuoksi

Eli ei kuolemanvaarallista, mutta supertarttuvaa. Me tapasimme naapurin oireettoman Kukan yhtenä maanantaina, kun Kukalla ilmeisesti jo oli tuo virus, ja keskiviikkona Kukka alkoi yskiä. Mekin lopetimme kaikki koirakontaktit saman tien tämän kuultuamme, mutta tartunta oli jo saatu, ja seuraavan viikon tiistaina sairastui Sella, ja torstaina Senni. Meillä tytöt jakoivat oireet puoliksi; Sella otti yskän ja Senni nuhan.

Koska paheksuisin suuresti, jos joku muu olisi tässä tilanteessa vienyt koiran muiden koirien ilmoille, oli pakko jättää nämä kaksi menoa väliin, vaikka Senni olikin jo oireeton. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta tänä vuonna kun näin käy, joten pitää olla onnellinen ettei kyse ollut mistään vakavemmasta. Tuleehan noita kisoja!

Senni lähettämässä tavaraa HESYlle.

Yllättävä kotiviikonloppu oli sitten käytettävä hyödyllisesti, ja jatkoin suurella tarmolla alkuviikosta aloittamaani Konmari-siivousta. Jos tuntuu, että koti kaipaa uutta henkeä ja aina on vähän liian sotkuista, kannattaa tutustua kirjaan Marie Kondo: Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika. Meiltä on lähtenyt nyt tavaraa ja vaatetta kierrätykseen tai roskiin kuusi IKEA-kassillista, neljä mustaa jätesäkillistä ja yli kymmenen muovipussillista! Eikä poisheittäminen ole ollut vaikeaa, päin vastoin olo vain kevenee. Kirjassa on myös ohjeet jäljelle jääneiden tavaroiden säilömiseen, ja meillä koti alkaa tuntua kuin uudelta!

Kaikkea ei viitsi heittää roskiin (vaikka tämä projekti tarvitsee kuulemma tehdä vain kerran elämässä), joten halusin lahjoittaa hyväkuntoista tavaraa ja vaatetta myös hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi keksin Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen. Lahjoitin heille kirpputorilla myytävää tavaraa ja vaatetta toiseen pisteeseen. Toiseen paikkaan vein vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä huostaanotetuille eläimille alustoiksi, sekä koiranruokaa, leluja ja ulkoiluvälineitä. Jos kiinnostus heräsi, täältä saa lisätietoa lahjoittamisesta.