Se alkoi ihan viattomasti, lähdin ostamaan talvikenkiä sunnuntai-iltapäivänä. Aleksi 13 oli yksi viimeisistä kaupoista, jossa kävin kenkiä etsimässä. Sopivia ei löytynyt, ja nostin katseeni kohti vaateosastoa, ihan vahingossa.
Mitä. Tuolla. On.
Westie-vaatteita, keskellä kirkasta päivää, ihan oikeassa kaupassa eikä
missään lemmikkishopissa tai näyttelyssä! Oman mielenterveyteni tähden
en jättänyt toppia ja neuletakkia ostamatta, olisihan se nyt ollut
vallan hirveää ajatella niitä jatkuvasti, että miten ne siellä kaupassa
voivat ja pääsivätköhän ne hyvää kotiin ja pestäänkö ne oikein ja eikai
niitä vain säilytetä mytyssä. Niinpä annoin niille kummallekin
rakastavan kodin, ja valmistaudun henkisesti tulevaisuuteeni crazy dog ladyna.
♥
VastaaPoista