Harjavalta rn 25.4.2015

Silmissä kipinän hetki. Hihii. Tuomari oli Markku Kipinä. Tuo Robinin ja Elastisen biisi soi päässä aina kun näen tuon nimen.

Maaliskuun lopussa sain siis ovelan idean; ajanpas vähän kauemmas ja vielä pieneen ryhmänäyttelyyn, josko olisi vähän vähemmän koiria ja ehkä rimakin vähän alempana. Sopiva kohde oli Harjavallan ryhmänäyttely, jossa oli yhteensä vain viisi tuomariakin. Ainoa muuttuva tekijä oli westie-tuomari Markku Kipinä (silmissä kipinän hetki), kotimaiset tuomarit kun eivät ole koskaan Sennistä ihan täysillä tykänneet.

Paikan päällä olikin vain viisi westiä, yksi uros ja neljä narttua. Kiltisti kennelpojaksi ja kuskiksi mukaan lähtenyt Markokin haistoi todennäköisyydet, ja sanoi ennen kehää että nyt tai ei koskaan. Niinpä, mutta muistutin häntä että jotta sertistä voi kilpailla, pitää ensin tulla todetuksi sen arvoiseksi.

Ennakkoon tiesin, että tuomari on tarkka liikkeistä, niinpä oikean vireen saamiseksi Senni oli aiempaa tarkemmin pidetty nälkäisenä, ja otin kalkkuna- ja kanapalat esiin vasta juuri ennen meidän vuoroa, jotta sitä draivia riittäisi kehässä. Tämä toimi, ja kun ainakin omasta mielestä turkkikin asettui paikoilleen, niin enpä tekisi mitään toisin. Kuten kuvistakin näkee, niin Senni kulki hienosti pää pystyssä, ja minäkin hymyilin. Kipinän (silmissä kipinän hetki) arvio oli seuraava:

Vankkarunkoinen, lanneosaltaan hieman pitkä narttu. Lyhyt rintalasta. Tasapainoiset, riittävät kulmaukset. Turkin laatu ok. Hyväilmeinen pää, vahva purenta. Hyvä pigmentti, slmät ja korvat. Hieman ulkokierteiset eturaajat. Hyvä häntä. Vaivaton sivuliike, hieman löysä edestä ja takaa.

EH AVK2

Harmittaman jäi nuo ulkokierteiset eturaajat, en siis ollut skarppina pöydän luona ja Senni on vääntänyt jalkansa vinoon. Toinen mistä ei yleensä meille tule kommenttia oli tuo "lyhyt rintalasta", ei hajuakaan onko se hyvä vai huono asia. Muutoin on Sennin näköinen ja kattava arvostelu, harmi ettei saatu hurmattua tuomaria tämän enempää.



Kohti uusia seikkailuja.

Juoksumasennuksen parempi puoli

...on tämä. Muulloin niin itsenäinen ja itsepäinen terrierini kaipaa juoksujen alkamisesta alkaen noin kolmen kuukauden ajan läheisyyttä ja hellyyttä, kun hormoonit heittävät häränpyllyä. Tässäkin kuvassa Senni on itse kiivennyt syliini lepäämään, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Awww. Kysymys kuuluukin, jos Senni steriloidaan, jääkö tämä asetus pysyvästi off-asentoon?

Mitäs Oscarille kuuluu?

Oscar täytti kuukausi sitten viisitoista vuotta. Viisitoista! Eli jos Oscar ei olisi koira vaan pikkuveljeni, niin nyt sillä olisi oikeus hankkia mopokortti, käydä rippikoulu ja kasiluokka olisi juuri päättymässä. Huh.

Huomattavaa virkistymistä oli ilmassa, kun taannoin Sennin juoksujen aikaan vierailimme Oscarin luona, eipä taida mikään muu enää saada papparaisen häntää heilumaan yhtä vauhdikkaasti. Oscarin isäkin oli aikanaan  9-vuotias Oscarin pentueen syntymän aikaan, eli suvussa on todistettavasti ollut virkeitä pappoja.

Muutoin Oscarin kunto on pysynyt aika samana, mitään ei kuule ja on vähän höppänä. Turkki ohenee ilmeisesti kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena entisestään, vaikka turkkia edelleen hoidetaan nyppimällä, ja kilpparilääkitys on arvojen mukaan kohdillaan. Selkäranka tuntuu nahan läpi ihan selvästi, eli lihaskunto alkaa olla aika olematon. Animagin seniorilaskurin mukaan Oscar on nyt ihmisen iässä 91-vuotias, joten onko tuo ihmekään!
 

Laatuaikaa omissa treeneissä

Olen viettänyt tällä viikolla hyvin ansaittua talvilomaani. Työntäyteisen alkuvuoden jälkeen parasta rentoutumista minulle ovat tarjonneet Senni, Sella ja kotoilu, en edes harkinnut minnekään kauas karkaamista. Kotona olen tehnyt asioita, joihin ei arkena tunnu löytyvän aikaa ja jaksamista, kuten siivousprojekteja.

Yksi lomatavoite oli vuokrata läheisestä koirakoulusta tila omaan käyttöön treenejä varten, niitä kun saa arkisin päiväsaikaan edulliseen 15,00 e / tunti -hintaan. Työni sijoittuu virka-aikaan, joten normaalisti tätä emme pääse hyödyntämään, mutta nyt oli mukava kokeilla. Haaveissani tässä kotia huomattavasti suuremmassa tilassa treenaamisemme nousee aivan uudelle tasolle kuin Keskustan kannatus konsanaan, ja Sennin vire ja tekemisen meiniki on kuin bordercolliella. Teemme täydellisiä koiratanssiohjelmia tuosta vaan improvisoiden, ja seinän kokoisesta peilistä voin samalla ihailla kuinka hyvältä näytämme.

Noooh, elävässä elämässä juoksujen jälkeisestä masennuksesta kärsivä Senni oli kuin hidastetusta filmistä, vaikka omalla olemisella ja tekemisellä yritin sitä kannustaa reippaammaksi. Palkkanakin oli normaalista poikkeavaa lihatikkua. Ainoa toimiva konsti oli laittaa koira hetkeksi kuvassa näkyvään häkkiin lepäämään, tuolta kun Senni pääsi pois, niin yhden tempun teki vauhdilla, sitten oli taas sitä mieltä että hohhoijaa.

Helsinki RN 11.4.2015

Blogin nimen olisi viime viikkoina voinut muuttaa muotoon "ollapa koiranäyttelyssä". Tulevien näyttelyiden suunittelu, niiden merkitseminen kalenteriin ilmoittautumisen dead-line-päivineen, Sennin turkin viikottainen siistiminen ja kaikki muu näyttelyihin liittyvä on vallannut ajatukseni täysin. Kirjoituksiakaan en ole saanut aikaan muista aiheista kuin näyttelyreissuista. Moi, olen Riikka, koiranäyttelyhullu.

Miksi näyttelyistä on tullut näin tärkeitä? Ehkäpä tässä lajissa yhdistyy juuri sopivasti kilpailu, koiran kanssa tekeminen ja turhamaisuus. Westie-kehissä 95% koirista on niiden kasvattajien esittämiä, joten meillä on aina myös pieni altavastaaja-asema, tai ainakin siltä minusta tuntuu, kun pyörin kehissä alle kahden vuoden kokemuksella vanhoja konkareita vastaan. Meillä ei siis ole mitään hävittävää, vain voitettavaa. Lisäksi nousujohteinen menestys on saanut nälän kasvamaan syödessä, tosin avoimessa luokassa meidät on pudotettu takaisin maan pinnalle erittäin hienosti menneen nuorten luokan lopun jälkeen. SA, missä olet...

Lauantaina oltiin kisaamassa niin sanotusti kotikentällä, Helsingin Messukeskuksessa. Vaikka matka kotoa näyttelyyn on vain 12 minuuttia, kesti autolta kehän laidalle pääsy lähes puoli tuntia, kun taistelimme parkkitalon hissimatkasta kymmenien lastenrattaiden kanssa. Olin taas yksin reissussa, joten 18 kg painavan trimmipöydän kantaminen ei ollut vaihtoehto.

Näyttelyluettelosta selvisi heti kättelyssä, että kisan taso oli tämän vuoden kovin, vaikka oltiin "vain" ryhmänäyttelyssä. Ehkäpä annoin tämän liiaksi vaikuttaa, pitäisi aina ajatella kehään mennessä että minun koirani on paras. Minua siis pitkästä aikaa jännitti aika paljon, en päässyt sellaiseen flow-tilaan, siitäkin huolimatta että olin jo saanut yhden sertin käteeni. Kyllä, autoin tuttua kasvattajaa paras uros-kehässä esittämällä hänen nuoren koiransa joka oli ensimmäisessä näyttelyssään, ja tuomari valitsi tämän koiran uroksista parhaimmaksi! Kerrottakoon kuitenkin, että yhteistyömme vallattoman nuorukaisen kanssa ei ollut kovin sulavaa, mutta tuomari taisi pitää siitä, että koira haastoi minut ja teki mitä lystäsi.

Belgialainen, erittäin tyylikäs herrasmies Jean-Fancois Vanaken arvioi Sennin seuraavasti:

Strong female, correct head, correct topline, a lot of substance. Good front angulations, deep chest, should be more angulated behind. Correct texture, in action close behind, should offer better carriage.

Vahva narttu, oikeanlainen pää, oikeanlainen ylälinja, paljon substanssia. Hyvät etukulmaukset, syvä rinta, saisi olla paremmin kulmautunut takaa. Oikea turkinlaatu, liikkeessä ahdas takaa, saisi olla ryhdikkäämpi.

EH, AVK3

Sennissä ei ollut sellaista samanlaista draivia kuin yleensä, ja syykin taisi selvitä kun tulimme kotiin. Senni juoksi suoraan vesikupille, ja tajusin että unohdin antaa näyttelyssä Sennille vettä! Onneksi päivä oli lyhyiden matkojen vuoksi ollut lyhyt, mutta silti tuntui pahalta.

Päivän muista kommelluksista mainittakoon Sennin tyhjänvatsan oksennus trimmipöydälle (juu, osa siitä meni sen parhaan uroksen päälle, jota olin juuri lähdössä viemään kehään), Sennin karkaaminen kevythäkistä messuhalliin kun itse olin kahvilla 2. krs kahvilassa (näköyhteydellä Senniin, onneksi) ja Sennin pissaaminen messualueelle (eihän se koskaan pissaa sisään!). Mukavinta oli antaa kymmenien lasten ja aikuisten tutustua Senniin, koiria paijaavia ihmisiä kun riitti välillä jonoksi asti alakerran lapsimessujen vuoksi. Lisäksi DogExpress oli kerrankin kuvannut meidät ja kuva julkaistiin Facebookissa, se on aika sennimäinen:

https://www.facebook.com/dogXpress/photos/a.783194671775855.1073741922.500758396686152/783351918426797/?type=1&theater

 Postauksen kuvista kiitos naapurin Katrille!

Turku KV 28.3.2015

Ja niin me pyyhälsimme lauantaiaamuna taas kohti Turkkusta, Senni pestynä ja föönattuna. Nuoruuteni taitaa olla virallisesti takanapäin, kun kuuntelen näillä näyttelymatkoilla radiosta mieluiten YLE Puhetta... Eilen matkaseuraa minulle pitivät Katariina Souri ja Jasper Pääkkönen. Yhteen kalajuttuun keskityin niin kovin, että säpsähdin "hereille" ajettuani monia kilometrejä moottoritietä täysin autopilotilla, keskittyen vain kuuntelemaan Jasperin tarinaa. Ajokokemusta on yli 10 vuotta, onkohan tämä autopilotti joku iän tuoma lisävaruste...

Ranskalainen miestuomari Michel Hallier oli ennakkoon suomalaiselle näyttelykansalle täysi mysteeri. Kehäsihteerit tekivät parhaansa tulkaten hänen käskyjään ja kommenttejaan, sillä mies ei puhunut lainkaan englantia, ja myös arvostelut kirjoitettiin ranskaksi. Westie-uroksista kaksi saivat SA:n, ja Sennin velipuoli Jesper valioitui saatuaan Sertin. Onnea broidille!

Junnunarttuja oli kolme, samoin avoimen luokan narttuja Senni mukaan lukien. Kun oli meidän vuoro viimeisenä mennä arvosteluun, ei yhdellekään nartulle oltu jaettu SA:ta. Tästä nopeasti laskin, että jos meille nousee vaaleanpunainen lätkä SA:n merkiksi, saadaan serti sekä CACIB (eli kansainvälinen serti). Jackpot jackpot klingklingkling! Sennillä oli vire juuri oikea, ja se teki kaiken kuten pyysinkin, laatuarvosteluksi saimme erinomaisen. Kilpailuluokassa Senni nostettiin ykköseksi, mutta ennen kuin ehdin edes väläyttää tuomarille kauneinta hymyäni kiitokseksi, kehäsihteeri tulkkasi että "kukaan ei saa SA:ta tänään". Voihan vinttikoira, jo neljäs luokkavoitto Sennille putkeen eikä mitään muuta kerrottavaa. Arvostelun kävin käännöspalvelussa käännättämässä:

Kaunis koira. Hyvin laitettu. Hyvät silmät. Oikeanlainen purenta. Hyvät jalat. Hyvä kaulanjuuri. Riittävä väri. Hyvä turkin laatu. Kauniit liikkeet.

ERI AVOK1

"Hyvin laitettu", kiitos kiitos, ihan itse laitoin. Sitten pakkasinkin karavaanin kyytiin ja ajoin Citroënillani pois, ja tänään päivitin meidän näyttelykalenteriin pari uutta kisaa tälle vuodelle.

Lahti KV 22.3.2015

Senni ennen kehää ja puunausta - aika nätti tyttö noinkin.

Kieltämättä pieniä yhtäläisyyksiä tuohon alla olevaan painajaiseen oli eilisessä Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jolla avasimme kevään näyttelykauden. Autoa ei saanut lähellekään Messuhallia, ja jouduin raahaamaan karavaania auton luota kohti määränpäätä. Vuoristoja ei ollut matkalla, mutta lahtelaiset eivät olleet vielä aloittaneet katujen hiekkojen keräämistä, joten aikamoista räminää ja puhinaa se eteneminen yksin trimmipöytäkärryn, tavaroiden ja koiran kanssa oli.

Kehä oli niin myöhässä, että aikataulujen kanssa ei sentään tullut ongelmaa, ja turkinlaittoon sain apua erittäin kokeneelta taholta, joten sekin stressi jäi kokematta. Senni olikin siis parhaimmillaan, mitä nyt juoksut ovat päällä toista viikkoa.

Tuomari oli suomalainen Tiina Taulos, ja meidän luokassa oli neljä narttua. Hauska yksityiskohta oli, että yksi näistä avoimista nartuista oli koira, joka melkein päätyi minun omistukseeni, ennen kuin tiesin Sennin olemassaolosta. Senni arvosteltiin viimeisenä, ja sitä ennen kaikki muut luokassa olivat saaneet EH:n. Tuomarin kanssa arviota teki harjoitusarvostelija, ja heti kun Sennin vuoro oli, kommentoi tuomari hänelle  että "no tässä näet miten tällä koiralla on ihan erilailla rintaa ja tavaraa rungossa" - jes. Koko meidän show meni tosi hyvin, Senni seisoi nätisti paikoillaan ja minä olin rento, liikkeetkin meni hyvin. Silti kehäsihteeri nosti sinisen lapun EH:n merkiksi, joten kilpailuluokkaan lähdettiin kaikki samalta viivalta. Senni siirrettiin kuitenkin nopeasti ykköspaikalle ja se oli sitten siinä, ei jatkoon. Hitsin hitsi. Arvostelu kuuluu näin:

Melko kookas, turhan pitkärunkoinen narttu, jolla erinomainen pigmentti. Kuono-osa saisi olla aavistuksen lyhyempi. Hieno rinta ja erittäin tilava ja hyvin kehittynyt runko. Hyvä häntä. Hyvä takaosa. Erinomainen karvan laatu. Hyvä pitkä askel. Kauniisti esitetty.

EH, AVK1

Haetaanpas tästä ne positiiviset puolet; tämä oli Sennin kolmas luokkavoitto peräkkäin, ja minun toimintani sai kiitosta. Sennistä en saisi millään lyhytrunkoisempaa, eli tehtiin kyllä kaikki mitä tehtävissä oli, ja tuomari arvosti eilen asioita jotka eivät olleet Sennin vahvuuksia. Ja onneksi päästään jo ensi lauantaina Turkuun kokeilemaan uudestaan.

Paras narttu-kehä käynnissä, Senniä ei voisi vähempää kiinnostaa.