Senni temppuilee Lemmikkimessuilla

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestetään Lemmikkimessut. Royal Canin -lavalla on koko päivän ohjelmaa, ja huomenna lauantaina kello 14:30 meidät voi nähdä siellä livenä! Olemme mukana tmi Rähinän Temppukimarassa, eli nyt testataan isolla lavalla, neljän muun koiran kanssa miten se meidän yhteistyö oikein sujuu. Tervetuloa katsomaan!

Westie-tempaus

Viime lauantaina Westiekerho järjesti Westie-tempauksen Lohjan Muijalassa Halloweenin hengessä. Hiekkapohjaisessa hallissa sai kokeilla erilaisia koiran kanssa harrastettavia lajeja, oli naamiaista, tarvikemyyntiä, munkkikahvit, juoksukilpailua ja lopuksi pidettiin vielä leikkimielinen koiranäyttely. Tarvitseeko edes sanoa, olimmeko me mukana tässä tapahtumassa?

Ennen lähtöä sanoin Sennille, että mennään katsomaan sukulaisia. Paikalta löytyikin ihan sattumalta Sennin velipuoli, juniori-ikäinen Bobi. Sennillä ja Bobilla on sama äiti, Starring Tatiana. Senni ei ollut ihan yhtä innoissaan veljestään kuin minä, mutta pariin yhteiskuvaan sisarukset kuitenkin saatiin houkuteltua.

Sukulaisuuskin tuli hauskasti ilmi, kun kehuin ohimennen Bobin emännälle, että siinä on samaa kokoluokkaa Sennin kanssa oleva koira, ja kappas, samoista geeneistähän nämä westit ovatkin kasvaneet.

Viime vuonna tempaus pidettiin jo toukokuussa, ja tuolloin jäi vähän kaivelemaan nuoren Sennin surkea tulos nakinsyöntikilpailussa. Nyt kun ikääkin on kertynyt, oli revanssin aika, ja Senni palkittiin kolmanneksi parhaana nakinsyöjänä. Suurin lajiyllätys tuli kuitenkin agilitysta, jota emme ole koskaan kokeilleet - Senni oli aivan innoissaan esteistä. Agility on jäänyt sivuun pentuiän takajalkaongelmien vuoksi, mutta ehkä nyt olisi tarpeen selvittää jalkojen kunto, kun mitään vaivaa ei ole enää ollut (kop kop) ja sitten harkita tätäkin lajia hupimielessä.  Edes korkea A-este ei Senniä huimannut, humps vaan neiti kiipesi sen ylös alas.

Leikkimielisessä näyttelyssä meillä meni hyvin, ensin Senni voitti oman luokan "akat" ja sitten paras narttu-kehässä oltiin toisia. Palkintoja tuli niin paljon, että tarvittiin kaksi kassia niiden kotiin kantamiseen. Tarmon blogin kirjoittaja Emma otti meistä kuvia, kiitos paljon niistä! Kuvista huomaan mitä pieni tauko missipuuhista on tehnyt; Senni seisoskelee hassusti minä seisotan Sennin hassusti, mutta eipä sillä näissä kisoissa ole niin väliä, kivaa oli. Arviointilapussa tosin lukee "isohko emäntä", onkohan tässä vaaraa että sillä tarkoitettiin minua?

Akat, eli 2-7-vuotiaat narttukoirat.

Luokkavoitto.

  

Parhaat nartut ja kaksi Riikkaa.

Palkintosaalis. Toinen pokaali on nakinsyöntikisasta.

Päivän aikana nähtiin myös paljon tuttuja, on kivaa että tällaisiin tapahtumiin voi lähteä ihan yksin ja silti on koko päivän ajan juttuseuraa ympärillä. Terveiset vanhoille tutuille Peetulle ja Tarmolle, sekä Elviiralle ja Venlalle, jotka vihdoin tavattiin livenä, Ja tietysti kiitokset kivasta päivästä westie-kerholle!

Ei saa säikytellä

01: 15 Oscar miettii, miksi ei ole kotonaan nukkumassa

 Sennin 2-vuotisrokotuksissa menin eläinlääkäriasemalla ajattelemaan, että onpas mukavaa olla täällä kerrankin ilman mitään oikeaa hätää. Karma on narttu ja sitä rataa, ja alle viikkoa myöhemmin vietin pari tuntia Aistin päivystyksessä Oscarin ja äitini kanssa keskellä yötä. Oscar oli saanut jonkinlaisen kohtauksen yhdeksän aikaan illalla, ja lysähtänyt x-asentoon lattialle pääsemättä itse ylös. Myös hengitys oli ollut vaikeaa ja raskasta, joten papparainen vietiin päivystykseen kaiken varalta, sillä myös sydänkohtaus olisi sopinut oireisiin. Koska en ollut nähnyt Oscaria viikkoihin, ja huoli koirasta oli minullakin kova, menin mukaan asemalle.

Omaa vuoroamme saimme odottaa kauan, ja siinä ehti Oscarikin jo virkistyä. Mitään vikaa koirasta ei löydetty, eikä jatkotutkimuksia tehty, joten saimme kotiutuskäskyn puoli kahden aikaan yöllä. Kohtauksen syy jäi hämärän peittoon, epilepsiaan siinä oli kai eniten viitteitä.

Alle viikko tästä, ja Senni pääsi yllättämään. Roskiksesta putosi vahingossa lattialle puolikas koirien broilerijauhelihapötkön muovikuori, suoraan Sennin ulottuville. Senni nappasi muovikuoren suuhunsa, ja kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että minä aion avata koiran leuat ja takavarikoida tämän aarteen, päätti Senni nielaista kaiken. Onneksi en ollut varma kuinka suuren palasen koira söi, sillä olisin ollut huolesta sekaisin, jos olisin tiennyt. Tästäkin tapauksesta selvisimme säikähdyksellä, sillä Sennin vatsan omavalvonta ei päästänyt muovikuorta suoleen asti, ja se tuli yläkautta ulos yöllä noin 9 tunnin kuluttua sen nielemisestä. Pikkaisen kyllä tärisytti, sillä kuoressa oli vielä metallisuljinkin kiinni.

Tälläisiä pelotteita meillä tällä viikolla, taas osaa hetken arvostaa niitä päiviä, jolloin kaikki on hyvin.

Miss Lokakuu

Westiekerhon nettisivuilla on joka kuukausi vaihtuva, vuodenaikaan sopiva kuva. Kuluvan lokakuun kuvaksi on valittu Sennin kuva! Kuva on otettu vuosi sitten kauniin ruskan aikaan, tänä vuonna ainakaan Helsingissä ei yhtä värikkäitä lehtiä olisi ollutkaan. Westiekerhon sivuille.

Jokainen koiranen on taulun arvoinen

Sain Markon äidiltä lahjakortin canvas-tauluun, ja mietin pitkään, mistä kuvasta haluaisin tehdä taulun. Lopulta päädyin ensimmäiseen mieleeni tulleeseen kuvaan, eli siihen kuvaan, jolla Senni sai maistaa 15 minuuttia julkisuudessa, maaliskuussa.

Kuvan koko on 30 cm x 40 cm, eli kuvassa on lähes luonnollisen kokoinen Sennin kuvajainen. Tilatessa oli mahdollisuus ottaa kuva koko kankaan kokoisena, tai lisätä ohjelmalla reunukset kuvaan, kuten minä tein. 

Kuvasta tuli tosi hieno! Nyt pitää vain hankkia liimakoukut, ja laitan tämän ja kunniakirjan vierekkäin seinälle muistoksi. 

Seuraava projekti onkin sitten saada mätsäreistä ja näyttelyistä saadut ruusukeet kehyksiin tai kiinni kangastauluun. Pokaaleja on niin vähän, että ne eivät sentään vielä kaipaa omaa kaappia...

 ***LOPPUKEVENNYS***

Tältä meidän kuvaushetket oikeasti näyttävät, kun linssilude-Sella änkee kameran ja kuvattavan väliin.

Hurmuri & Sella

 Tässä on herra Cotton.
Huomatkaa ryhdikäs olemus, sillä Cotton on juuri iskenyt silmänsä nuoreen brunettiin.

Harmi vain, että tämä neiti on erittäin vaikeasti tavoiteltavaa sorttia.
Nytkin neiti Sella piiloutuu isäntänsä jalkoihin kosijaa pakoon.

 Cotton ei luovuta.
Frendien uusinnasta hän on oppinut silmäilemään narttuja juuri oikealla tavalla, ja tokaisemaan: "How you're doin'?"

Sellaan tämä temppu tuntuu toimivan.
Cotton lisää vettä myllyyn ja kuiskii vielä kohteliaisuuksia ranskaksi Sellan korvaan.

Sella, ma Bella.

Synttärisankari Senni

Senni täyttää tänään kaksi vuotta!
Synttäreiden kunniaksi katsotaanpas, kuinka hyvin koirahoroskooppi kuvaa Senniä:

Vaaka 23.9. - 23.10.

Vaakakoirat ovat hurmaavia ja seurallisia (kyllä), ja ne saavat yleensä helposti suostuteltua noudattamaan ihmisen mieltä (-jos ihmisen kädessä on ruokaa). Ne ovat joskus hitaita päättämään, mutta härkäkoirien tavoin ne viimein päätöksen tehtyään vain vaivoin muuttavat mieltään (vaikka jalkaan sattuisi kuinka). Ne tulevat sujuvasti toimeen ihmisten ja muitten koirien kanssa ja lähtevät mukaan kaikkien porukoitten puuhiin pienen miettimisen jälkeen (koska haluavat olla huomion keskipisteinä). Kun Vaaka on päättänyt luottaa sinuun, ole sen arvoinen. Olisi todellaa julmaa pettää Vaakaa.

• Sopivat koiraystävät: Härkä, Vesimies
• Sopivat ihmiset: ei erikoistoiveita, vaikka Vaaka kyllä tulee erittäin hyvin juttuun Jousimiehen kanssa.
• Mielivärit: pinkki, vaaleanvihreä ja sininen (hyvä syy pukea Senni pinkkiin jatkossakin)
• Onnennumero: 19
• Lempiruoka: kukkakaali juustolla kuorrutettuna, raakaa pekonia sunnuntaiaamuna.
• Kamalinta: vihamieliset kissat, aaveet ja pahat henget (hui)
• Parasta: tasainen elämä perheen kanssa.
• Laatusanat: ylimieli, seurallisuus, murjotus, päättäväisyys (kyllä, kyllä, kyllä, kyllä).

 
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen