Ei saa säikytellä

01: 15 Oscar miettii, miksi ei ole kotonaan nukkumassa

 Sennin 2-vuotisrokotuksissa menin eläinlääkäriasemalla ajattelemaan, että onpas mukavaa olla täällä kerrankin ilman mitään oikeaa hätää. Karma on narttu ja sitä rataa, ja alle viikkoa myöhemmin vietin pari tuntia Aistin päivystyksessä Oscarin ja äitini kanssa keskellä yötä. Oscar oli saanut jonkinlaisen kohtauksen yhdeksän aikaan illalla, ja lysähtänyt x-asentoon lattialle pääsemättä itse ylös. Myös hengitys oli ollut vaikeaa ja raskasta, joten papparainen vietiin päivystykseen kaiken varalta, sillä myös sydänkohtaus olisi sopinut oireisiin. Koska en ollut nähnyt Oscaria viikkoihin, ja huoli koirasta oli minullakin kova, menin mukaan asemalle.

Omaa vuoroamme saimme odottaa kauan, ja siinä ehti Oscarikin jo virkistyä. Mitään vikaa koirasta ei löydetty, eikä jatkotutkimuksia tehty, joten saimme kotiutuskäskyn puoli kahden aikaan yöllä. Kohtauksen syy jäi hämärän peittoon, epilepsiaan siinä oli kai eniten viitteitä.

Alle viikko tästä, ja Senni pääsi yllättämään. Roskiksesta putosi vahingossa lattialle puolikas koirien broilerijauhelihapötkön muovikuori, suoraan Sennin ulottuville. Senni nappasi muovikuoren suuhunsa, ja kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että minä aion avata koiran leuat ja takavarikoida tämän aarteen, päätti Senni nielaista kaiken. Onneksi en ollut varma kuinka suuren palasen koira söi, sillä olisin ollut huolesta sekaisin, jos olisin tiennyt. Tästäkin tapauksesta selvisimme säikähdyksellä, sillä Sennin vatsan omavalvonta ei päästänyt muovikuorta suoleen asti, ja se tuli yläkautta ulos yöllä noin 9 tunnin kuluttua sen nielemisestä. Pikkaisen kyllä tärisytti, sillä kuoressa oli vielä metallisuljinkin kiinni.

Tälläisiä pelotteita meillä tällä viikolla, taas osaa hetken arvostaa niitä päiviä, jolloin kaikki on hyvin.