Road tripillä & Salo KR 13.6.2015

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna lähdimme Sennin kanssa kahdestaan pienellä retkelle: Helsinki - Salo - Tampere - Valkeakoski - Tampere - Viiala - Helsinki


Ensimmäinen määränpää oli Salon kaikkien rotujen näyttely. Kesän tähän astisesti paras sää helli näyttelykansaa, ja westejä oli ilmoitettu vain viisi. Ennakkoon oli siis jo tiedossa, että jos saamme vihdoin avoimessa SA:n, on kotiinviemisinä vähintään vara-serti. Irlantilainen tuomari Michael Clancy oli ihana herrasmies, kun tarkistin hänen ohjeitaan hän vastasi, yes love. Senni oli yksin avoimessa luokassa, ja arvioitiin erinomaiseksi ja sertin arvoiseksi, eli päästiin jatkoon. Paras narttu-kehässä Clancy tosin piti kaverini vallattomasta ja innokkaasta junnunartusta Senniä enemmän, joten kotiinviemisiksi saimme vara-sertin (väliin kiilasi veteraani-valio, joka ei voi ottaa sertejä vastaan). Silloin olo oli ehkä hieman pettynyt, mutta sittemmin osaan arvostaa myös tätä tulosta. Todella hyvinhän se meni, kun ei se SA:kaan ole meille avoimessa ollut mikään itsestäänselvyys.

Ja ehdottomat plussat; saatiin Sennin ruusuketauluun hieno ruusuke, ja sen pystyi lähtiessä kiinnittämän meidän pikku karavaaniin niin, että kaikki näkivät mitä oltiin saatu. Kaikki oli tosin tällä kertaa vain pari järjestysmiestä, koska meillä oli niin lyhyt matka ulos, hitsiläinen.

Sennin arvostelu:

Typical breed type. Correct out line and balance, head with balanced. Correct front and top line, rear angulation. Move well.

 ERI SA AVK1 PN3

vapaa suomennos (jossa korjattu olettamani virheet):

Tyypillistä rotutyyppiä. Oikeat pääpiirteet ja tasapaino, pää hyvin tasapainoinen. Oikea etu- ja ylälinja sekä takakulmaukset. Liikkuu hyvin.

Salosta ajoimme Tampereelle, jossa yövyimme Cumulus Koskikadulla. Ekaa kertaa Sennin kanssa hotellissa, jei! Senni oli Salon hiekkakentästä todella pölyinen, mutta eipä siitä tarvinnut välittää kun Sennillä oli oma sänky jossa nukkua - samasta toki aamulla herättiin.

Kävimme myös pienellä kävelyllä koskenrannassa, jossa koko Tampere tuntui sinä kauniina ja lämpimänä iltana olevan juomassa pussijuomia. Tunnelma oli siis hilpeä, Senni puolestaan vähän stressaantuneen oloinen, mikä ei ole sille tyypillistä.


Iltapuhteeksi lähdimme hotellilta vielä käymään ystäväni luona, katsomassa seitsemän viikon ikäisiä westiepentuja. Pentuja on huimat kahdeksan! Senni on niille täti-puoli, sillä pentueen Helmi-emällä ja Sennillä on sama isä. Senni ei tartuntariskin vuoksi saanut tulla sisään, vaan nukkui tyytyväisenä autossa vierailuni ajan.

Tampereella nukutun yön jälkeen pakkasin tavarat ja menimme Viialaan treenaamaan koiratanssia viideksi tunniksi. Westie-lehteä lukevat saattoivatkin huomata, että loppukesän erikoisnäyttelyn mainoksessa oli mainintaa koiratanssista...

Koiratanssitreenien jälkeen citikka kuljetti meidät vielä takaisin Helsinkiin, jossa alkoi suoraan agilitytreenit. Tässä vaiheessa luulin jo Sennin hyytyvän, mutta sepäs yllätti täysin olemalla nopeampi ja tarkempi kuin koskaan.

Heinäkuussa meillä onkin sitten vähän pidempi reissu (kilometreiltään) tulossa!