Sen verran otin opikseni, että Oscarin vuoksi olisi helpompaa ottaa narttukoira. Kävin läpi borderterriereiden, cairnterriereiden ja westien pentuvälitykset, josko sitä kautta löytäisin oman koirani. Westie-pentuja ei ole tarjolla kovinkaan usein, joten oli hyvää tuuria, että kahdessa kennelissä oli sillä hetkellä narttupentuja myytävänä. Kävin ensin katsomassa Polli-pentua, mutta Pollista olisi tullut osaomistuskoira, ja se olisi ollut minun vasta ensimmäisten pentujen jälkeen. Vielä tuolloin en ollut yhtään kiinnostunut koiranäyttelyistäkään, joten en halunnut hypätä tuntemattomaan, ja jakaa ensimmäistä omaa koiraani minulle tuntemattoman ihmisen kanssa. Niinpä soitin Starringille 22. joulukuuta, ja seuraavana päivänä olimme jo pikkusiskoni kanssa tutustumassa Senniin.
![]() |
Pennut olivat tuolloin jo 10-viikkoisia. Soittaessani edellisenä päivänä oli kasvattaja sanonut narttupennun korvien olevan vielä lurpallaan, mutta ne olivatkin nousseet yön aikana pystyyn. Oli todella jännittävää pitää omaa koiraa sylissä ensi kerran, ja kun noutopäivä sovittiin viikon päähän, oli haikeaa jättää pentu ja lähteä omaan joulunviettoon. Heti vanhemmilleni päästyäni aloinkin tehdä listaa tarvikkeista, jotka olisi heti joulun jälkeen hankittava pentua varten, ja joulunpyhät esittelin puhelimessani olevia kuvia pennuista kaikille jotka jaksoivat hössötystäni kuunnella.
Lisäksi pennulle piti keksiä nimi. Olin aamulla sattumalta nähnyt kalenterista, että oli Sennin nimipäivä, ja tuo nimi jäi kummittelemaan mieleeni. Niinpä Sennistä tuli Senni. Hyvää nimipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti