Westie-tempaus

 Tätä päivää oli odotettu koko kevät, ja miten hieno päivä siitä meille tulikaan! Herttoniemessä oli Westie-tempaus, eli westieiden kokoontumisajot ja ohjelmaa. Senni pääsi telmimään oikein urakalla muiden rotuistensa kanssa heti saavuttuamme.

"Aaaah miten ihanaa täällä onkaan"

Osallistuimme myös epäviralliseen koiranäyttelyyn. Senni täyttää huomenna perjantaina seitsemän kuukautta, joten meillä oli vielä viimeistä päivää osallistumisoikeus vauva-luokkaan. Ennen näyttelyn alkua järjestettiin kehätreenit, koska kuten mekin, suuri osa tässä kilpailussa oli ensikertalaisia ja koirat enimmäkseen kotikoiria. Tästä iso kiitos järjestäjille, itseltä ainakin hävisi kaikki jännitys, kun sai ensin hieman kuivaharjoitella, ja kerrattiin kehän kulku.

Vauva-nartuissa oli neljä koiraa. Olen treenannut seisomista ja kävelyä Sennin kanssa viime aikoina ahkerasti, ja salaisena aseena minulla oli pussillinen a-luokan nakkeja pieniksi pilkoittuina. Suunnitelma näytti toimivan, ja Senni keskitti kehässä kaiken huomionsa minuun (vaiko nakkeihin...). Jo ennen tulosten julkistusta olin äärettömän ylpeä pikkuisesta. Senni jaksoi seistä kuin patsas sekä maassa että pöydällä, ja seurasi minua kuin unelma kävelytyksessä. Vauva-nartut laitettiin lopuksi paremmuusjärjestykseen, ja hups - meidät sijoitettiin ykköseksi!

Meistä otettiin kuvatkin, eli seuraava westie-lehti on erityisen odotettu! Koska yhtään urospentua ei ollut, kilpailtiin sitten yhtä 7-9 kk ikäistä narttua vastaan parhaan pennun tittelistä. Tässä vaiheessa oli jo ehkä hieman itsevarma olo, kun taas Senniltä alkoi loppua paukut ja kävely muuttui välillä rimpuiluksi. Tankkasin lisää nakki-palkkaa koneeseen ja Senni tsemppasi loppuun asti - ollen päivän paras pentu!

Ai että mikä fiilis, nyt viimeistään puri kilpailukärpänen! Harmi ettei meillä ollut ketään tuttua matkassa, koska kovin mielelläni olisin heittänyt ylävitoset jonkun kanssa kehän jälkeen, ja jakanut onnistumisen ilon. Nyt Senni-parka joutui kestämään kaikki "jesjesjeshyväSennimetehtiinse"-rutistukseni...

"Olisko niitä nakkeja vielä?"

 Palkintoja tuli niin paljon, etten saanut niitä edes autolle kannettua kerralla. Ja miten ihana Westie-kerhon ruusuke saatiin! Kehän jälkeen Senni osallistui vielä ahmimis-kilpailuun, mutta aika ei riittänyt edes palkintosijaan. Kovin erilaisesti päivä siis meni ennakko-odotuksiini verrattuna, mutta hyvä näin! Sää suosi, ja kuumakin tuli, kun kentällä ei ollut varjoa missään. Lähdimmekin kesken narttujen kehän kotiin päin, kun nälkäkin jo kurni, eikä ihmisille ollut wc-tiloja.

Voitto tuli, mutta ilman sitäkin tapahtuma olisi ollut oikein mukava! Nyt kotona on kaksi väsynyttä, koira ja minä.