Se on kesä nyt!

Aaaah miten ihanalta tämä lämpö tuntuu! Viikonloppuna Sennillä taisi olla kotona jo hieman kuumakin päivisin. Parvekkeen ovi on ollut paljon auki, ja Senni nauttii siellä lokoilusta, ihan niin kuin minäkin. Meidän parveke on hiljaiselle parkkipaikalle ja puistoon päin, joten muiden ääniä kuuluu harvoin. Senni yrittää niistä minua varoittaa haukahtelemalla, mutta silloin käsken koiran pois partsilta.

Viime viikolla oltiin kävelyllä isossa puistossa, ja oli kaunis päivä. Pysähdyittiin nurmikentälle pienen kukkulan laelle ja vain oltiin, minä istuskelin ja Senni tuli makaamaan viereen. Tajusin, että monta vuotta olin haaveillut tuollaisesta hetkestä ja kateellisena katsellut muita koirakoita. Tuollaiset pienen pienet hetket koiran kanssa pistää hymyilyttämään ja olen niin onnellinen siitä, että vihdoin saan kokea niitä! Toinen tuollainen hetki oli jokin aika sitten bussissa, kun Senni oli sylissäni, ja yhtäkkiä antoi minulle pusun. Harmi ettei tälläisistä hetkistä saa helpolla valokuvaa, kun ei ole ketään muuta sitä ottamassa.

Kesän lisäksi meille kuuluu muutenkin hyvää, polvi kuvattin viime viikolla, ja todetiin terveeksi! Tämän jälkeen Senni on tullut alas mukkelis makkelis jo kolmesti, joista yhden kerran hypättyään minun pyörivään työtuoliini ja sieltä alas. Mutta koska jalka on nämä epäonnistuneet laskeutumiset kestänyt, taitaa se olla jo aika vahvaa tekoa... Erään koirakaverimme emäntä ehdotti Sennille lyijyliiviä, jotta hyppimistä voisi vähentää, ei ollenkaan huono idea! Ei vain taida kuulua Mustin & Mirrin perusvalikoimaan.