Tuuloksen ryhmänäyttely 4.10.2014

Eilen oli kiva päivä. Lähdettiin Sennin kanssa aamuyhdeltätoista ajamaan Hämeenlinnan Tuulokseen, jossa pidettiin koiranäyttely kyläkauppa Tuulosen parkkihallissa. Enpä ennen tiennytkään, että tuo paikka on Suomen toisiksi suurin kyläkauppa. Shoppailut jäivät kyllä tällä kertaa väliin, koska kello oli jo lähes viisi kun pääsin kääntämään ranskattareni keulan takaisin kohti Helsinkiä.

Odotuksia ei oiken ollut, sillä netistä olin saanut tietää, että tuomarimme Anne Sume on usein hämmästellyt narttukoirien suurta kokoa, rodussa kuin rodussa. Salaa tietenkin toivoin, että voitaisiin päättää tämän vuoden näyttelykausi sertin arvoiseen.

Meidän vuoro tuli vasta pari tuntia arvioimani ajan jälkeen, koska tuomari oli perusteellinen, ja lisäksi mukana oli loppupäivästä harjoitusarvostelija. Onneksi kehän laidalta löytyi taas juttuseuraa, joten aika meni nopeasti koirista jutellen ja samalla Sennin turkkia tupsutellen. Eväätkin ehdin poikkeuksellisesti syödä ennen omaa vuoroa. Westiekehän alkaessa juttuseurani huikkaisi oman uroksensa arvioinnin jälkeen, että tuomari mittaa koirat. Apua. Sennihän on nartuksi melko runsas, joten tässä kohtaa vähän lannistuin - ei siis mitään mahdollisuuksia, kun tuomari saa isosta koosta vielä numerollisen vahvistuksenkin.

Senni kuitenkin tsemppasi minua. Koskaan en ole kehässä moista lentoa neidiltä nähnyt - Senni kulki ylväästi jopa hieman edelläni, aivan kuin kunnon show-koiran kuuluukin, kun kaikki kolme nuorta narttua ensin katsastettiin yhtä aikaa. Tästä riemastuneena minäkin menin aivan pystypäin, ja kun vuoromme yksilöarvosteluun oli toisena, laitettiin kaikki paukut kehiin. Tuomarin kommenteista en saanut selvää kuin "eikä edes pienet hampaat" ja (mittatikun jälkeen) "tämäkin on isokokoinen", koska hän keskusteli asiat harjoitusarvostelijan kanssa hieman sivummalla.

Ja kas, sieltä kehäsihteerin papereista nousi punainen lappu, eli Senni oli taas erinomainen westie! Kilpailuluokassa saimmekin sitten kulkea ympyrää koko rahan edestä, sillä tuomari komensi meidät liikkeeseen, ja jäi itse keskelle keskustelemaan harjoitusarvostelijan kanssa. Varmaankin 5-6 kierrosta mentiin kaikki hurjaa vauhtia ympyrää, ja koska kehä oli pieni, alkoi omassa päässäkin jo tuntumaan mielenkiintoiselta, ja tilanne hieman huvitti minua. Enkä ollutkaan ihan kartalla, kun tuomari yhtäkkiä osoitti meitä - oltiinko me nyt vikoja vai ekoja? Ai ensimmäisiä? Wu-huu! Luokkavoiton myötä saatiin sitten se SA:kin, ja onneksi tällä kertaa siitä sai muistoksi ruusukkeen.

Tällä tuloksella päästiin sitten Paras narttu-kilpailuun. Vaikka omat odotukset olikin jo täytetty, niin väkisinkin alkoi sertin kuvat vilkkumaan silmissä tässä kohtaa, koska tuomari oli sijoittanut meidät ykköseksi luokassa. Välihuomiona sanottakoon, että aina jos meidän luokassa on ollut useampi koira, ollaan aina oltu viimeisiä. Varsinainen tasonnosto meiltä siis! SA jaettiin eilen neljälle nartulle kuudesta, joten mahdollisuudet sertiin olivat ihan realistiset, 1/4. Meidän paikka jonossa oli toisena, ja tälläkin kertaa Senni yllätti minut- haukkumalla edellä kulkevalle juniorinartulle. Taas saatiin kulkea rinkiä oikein urakalla, ja Sennistä oli näköjään hauskaa vinoilla edellä kulkevalle vähän väliä. Ei tosin olisi kannattanut, sillä junnunarttu valittiin parhaaksi nartuksi, ja meidän edelle kiilasi vielä avoimen luokan narttukin. Kolmas sija. Ensimmäinen sai sertin, toinen varasertin, joten pykälän päässä oli, että oltaisi menty kotiin kahden ruusukkeen kera.

Kehän jälkeen kävin vielä hakemassa arviointilomakkeen, johon oli kirjattu seuraavaa:

Kookas, erinomainen tyyppi. Hyvä luusto ja mittasuhteet. Erittäin hyväilmeinen pää. Purenta ok. Hyväasentoinen kaula, ylälinja ja hännänkiinnitys. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki. Erinomaiset liikkeet. Erinomainen tempperamentti.

ERI SA NUK1 PN3

Arvosteluhan on mennyt ihan kehumiseksi, heh. Sanoinkin kehän jälkeen, että ihanaa, kun tämä harrastus alkaa kantaa hedelmää. Sennistä on kasvanut kaunis koira, ja minullakin on nyt paljon paremmat tiedot ja taidot saada Sennistä ne parhaat puolet esiin näyttelyissä. Ensi vuonna 150km säteellä kodistamme on 23 näyttelyä, joten kehän laidalla nähdään!