1300 kilometriä eli Oulu KV 11. & 12.7.2015

Taukopaikalla, kello 06:00.

No nyt oli koiramainen viikonloppu, teimme road tripin Oulun kansainvälisiin koiranäyttelyihin.

Matka alkoi perjantai-iltana, kun ajoin Senni mukanani kaverini luokse Helsingistä Valkeakoskelle. Maittavien yhden tunnin yöunien jälkeen pakkasimme mukaan yhteensä neljä koiraa ja lähdimme ajamaan kohti Oulua. Westit oli määrä arvostella heti aamulla kello 10 alkaen, ja koska majoitus oli varattuna vain la-su-yöksi, meni yö siis ajaessa.

Eipä siinä, mukavasti matka taittui ilman ruuhkia valoisassa kesäyössä rupatellen. Vasta puoli tuntia ennen Oulua minun oli pakko torkahtaa hetkeksi, ja näillä silmillä mentiinkin sitten iltaan saakka, sen suuremmin siitä kärsimättä. Huijasin siis sisäistä kelloani menestyksekkäästi!

Näyttely järjestettiin Äimäsuon raviradalla, ja kerrottakoon että kun mukana on neljä koiraa häkkeineen, useampi trimmipöytä, teltta, eväitä, juomaa, turkkitarvikkeet ja kaikkea muuta tarpeellista, sitä toivoisi että matka autolta kehän laidalle olisi lyhyt ja tasainen. Nyt se ei ollut kumpaakaan, ja hiekkaista kaviouraa oli hieman raskasta vetää kuormia. Onneksi sunnuntaina saimme auton noin puoli kilometriä lähemmäs.

Itse kisa jäi minun ja Sennin osalta lyhyeksi, koska irlantilainen tuomari Michael Leonard ei selkeästi arvostanut Sennin runsaita muotoja. Arvostelu oli seuraava:

Coat of excellent quality & texture and very well presented. Good eye color. Correct pigmentation. Good reach of neck. Correct bone. To be critical: for me she's too masculin in type and I'd like her shorter back to have balanced outline. Also the topline could be stronger in the move. Moved well in front.

EH AVK4

Vapaa suomennos:

Erinomainen turkin laatu ja tekstuuri, turkki on hyvin laitettu. Hyvä väri silmissä. Oikea pigmenti. Hyvä kaulan pituus. Hyvä luusto. Ollakseni kriittinen; minulle hän on liian maskuliininen ja toivoisin lyhempää selkää tasapainoinoittamaan ääriviivaa. Myös ylälinja voisi olla vahvempi liikkeessä. Liikkui hyvin edestä.

Avoimessa luokassa oli lauantaina neljä koiraa, ja jäimme viimeisiksi. Kaverini kasvatti, nuori Bebe sen sijaan oli rodun paras kaikista 25 westiestä, ja kaksi muutakin hänen koiraansa saivat erinomaiset arviot. ROP-tuloksen vuoksi saimme jäädä odottamaan ryhmäkehiä, ja Bebe pääsi edustamaan westejä muiden terriereiden rinnalle!

Little Ladybug's Catch Me if You Can, ERI SA JUK1 PU-1 ROP SERT

Ryhmäkehän jälkeen pääsimme lähtemään kohti hotellia, Sokos Hotel Arinaa. Hotellissa oli tietysti paljon koiria tämmöisenä viikonloppuna, mutta meillä oli rauhallinen huone, eivätkä edes Rotuaaripiknikin keikkojen äänet kuuluneet sinne. Hotellia voisi sen verran mainostaa, että koirille oli huoneessa valmiina iso vesikippo ja oma pyyhe, ja vastaanotosta saimme vielä tervetulokassit saapuessa. Kasseissa oli rullalliset kakkapusseja sekä herkkuja. Tässä hotellissa lemmikkilisä oli vain 10 € / yö koiramäärästä riippumatta.

Sennillä oli hauskaa vuoden ikäisten sisarusten, Beben ja Myyn kanssa, ja villit painileikit testattiin niin sängyssä kuin lattiallakin. Yöllä koiratkin olivat niin väsyneitä, että saimme kaikki nauttia pitkät unet ennen sunnuntain koitosta.

Sunnuntaina nautimme hotelliaamiaisen ja lähdimme sitten takaisin näyttelypaikalle. Tuomarina oli saksalainen Horst Kliebenstein, ja saimme ensimmäisen saksankielisen arvostelumme:

Schön aufgebaute substanzvolle Hündin von harschen Haar mit guten Länge winszueins gut aufgeformte Kopft. Dunkle Augen, kleine Ohren. Gut Getrangener Hals, der Rücken ist kurz aber nicht ganz fest. Richitge Rutenhaltung, Ribberkorh schön vorzügliche Winkelungen sichere Bewegung

ERI AVK3

Lukion saksantunneista on niin kauan, että tekstissä saattaa olla virheitä, vaikka kehäsihteerillä selkeä käsiala onkin ollut. Kävin käännättämässä arvostelun näyttelyn toimistolla, ja se on suomeksi seuraava:

Hyvin rakentunut massava narttu. Karkea, hyvänmittainen karva, yksi yhteen myös hyvänmuotoinen pää. Tummat silmät, pienet korvat. Hyvin kannettu kaula. Selkä on lyhyt mutta ei aivan kiinteä. Ei aivan oikea hännänkanto. Kaunis rintakehä. Kauniit, erinomaiset kulmaukset ja varma liikkeissään.

Arvostelu on siis todella hyvä, ja olimmekin viidestä avoimen luokan nartusta kolmansia! Hauskaa, että lauantain pitkäksi moitittu selkä olikin sunnuntaina lyhyt, hih.

Kaverini koirat olivat kaikki myös erinomaisia, mutta jatkokilpailuihin ei sunnuntaina tarvinnut jäädä. Auto siis pakattiin taas kerran täyteen tavaraa, ja lähdimme kohti etelää kolmen pysähdyksen taktiikalla. Valkeakoskella jaloittelimme vielä kunnolla, Senni leikki Myyn kanssa pihalla, ja sitten olikin aika minun ja Sennin ajaa vielä Valkeakoski-Helsinki-väli kahdestaan.

Maanantaina oli kieltämättä hieman nuutunut olo töissä, ja nukuimmekin Sennin kanssa päikkäreitä sitten illalla, kylki kyljessä. Reissu oli ylipäätään kuitenkin kevyempi mitä olin odottanut, ja lähtisin tekemään saman varmasti uudestaan. Ensi viikonloppuna kohteena on kuitenkin Hyvinkää, mikä varmaan tämän jälkeen tuntuu kuin naapuriinsa menisi koiranäyttelyyn.