Koirapikkujoulut

Sella, Senni, Fanni, Kani, Goldie ja Liina

Vietimme taannoisen Lemmikkimessu-show'n porukalla eilen karonkkaa, joka vuodenajasta johtuen olisi hyvin voinut olla myös pikkujouluperjantai. Myös Sella pääsi mukaan, vaikkei messuilla tanssinutkaan, ja voi että miten hyvin pikku arkajalka pärjäsi uudessa koiraporukassa.

Senni ja bouvier Fanni löysivät viimeistään nyt yhteisen sävelen, ja terrieri yritti koko illan höpsöttää isoa kaveriaan, ja tiukan paikan tullen pakeni sohvien ja pöytien alle turvaan. Kaikki kuusi koiraa ovat narttuja, ja voisin vaikka kuinka kauan katsella mitä tuo lauma puuhaa ja ihailla sitä, miten hyvin noin erilaiset koirat tulevat toimeen keskenään.

Temppukimara Lemmikkimessuilla

Vihdin Wuosisatamarkkinoiden jälkeen meitä kysyttiin mukaan koirakoulumme esitykseen Messukeskuksen Lemmikkimessuille Royal Canin areenalle. Vaikkei me Sennin kanssa vielä ollakaan mitää tähtösiä, niin jostain sitä esiintymiskokemusta on kerrytettävä, ja tämä kuullosti varsin hauskalta ja jännittävältä jutulta kivalla porukalla - lähdettiin siis mukaan.

Sennin lisäksi lavalla nähtiin bouvier Fanni, havanankoira Liina sekä sheltit Kani ja Goldie, eli esitys oli silkkaa girl bitch poweria. Esitys kesti noin 15 minuuttia, ja lisäksi meidän ope Marjaana kertoi yleisölle hieman temppukoulutuksesta.

Yleisöä tuli koko esityksen ajan enemmän katsomaan, ja oli mukava huomata että siellä yleisössä hymyiltiin, naurettiin ja meille annettiin myös välitaputuksia. Sennin kanssa muistettiin tehdä melkein kaikki temput, superhyvin onnistuivat sukkien riisuminen sekä pujottelut.

Kun oli joku tavoite, niin perustreenaamisestakin tuli skarpimpaa. Ja kun areenalla oli viisi koiraa yhtä aikaa, ei ollut niin vakavaa, vaikka Sennin ja minun kontakti katkesi monta kertaa aiemmilta esiintyjiltä pudonneiden namien vuoksi. Ehkä tämän esityksen myötä minulle kirkastui, että niiden temppujen treenaamisen sijaan pitäisi treenata sitä tekemistä ja kontaktia paljon enemmän, ja näin aion myös jatkossa tehdä. Omat hermoni pysyivät tosi hyvin kurissa, eikä jännitys vaivannut lähes ollenkaan, vaan pystyin vain nauttimaan kokemuksesta, kiitos siitä mukavalle porukallemme. Myös niissä kohdissa, kun Sennin ja minun välillä oli yhteys poikki, pysyin rauhallisena, hymyilin, ja yritin uudestaan ilman paniikkia. Niin ja iso plussa Sennille, että se pysyi koko ajan noiden aitojen sisäpuolella!

Aina välillä sitä kysyy itseltään, mihin sitä on taas lupautunut mukaan.

Ja jälkeenpäin ajattelee, miksen tee tätä useammin?! Saanko mennä uudestaan?!

Senni temppuilee Lemmikkimessuilla

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestetään Lemmikkimessut. Royal Canin -lavalla on koko päivän ohjelmaa, ja huomenna lauantaina kello 14:30 meidät voi nähdä siellä livenä! Olemme mukana tmi Rähinän Temppukimarassa, eli nyt testataan isolla lavalla, neljän muun koiran kanssa miten se meidän yhteistyö oikein sujuu. Tervetuloa katsomaan!

Westie-tempaus

Viime lauantaina Westiekerho järjesti Westie-tempauksen Lohjan Muijalassa Halloweenin hengessä. Hiekkapohjaisessa hallissa sai kokeilla erilaisia koiran kanssa harrastettavia lajeja, oli naamiaista, tarvikemyyntiä, munkkikahvit, juoksukilpailua ja lopuksi pidettiin vielä leikkimielinen koiranäyttely. Tarvitseeko edes sanoa, olimmeko me mukana tässä tapahtumassa?

Ennen lähtöä sanoin Sennille, että mennään katsomaan sukulaisia. Paikalta löytyikin ihan sattumalta Sennin velipuoli, juniori-ikäinen Bobi. Sennillä ja Bobilla on sama äiti, Starring Tatiana. Senni ei ollut ihan yhtä innoissaan veljestään kuin minä, mutta pariin yhteiskuvaan sisarukset kuitenkin saatiin houkuteltua.

Sukulaisuuskin tuli hauskasti ilmi, kun kehuin ohimennen Bobin emännälle, että siinä on samaa kokoluokkaa Sennin kanssa oleva koira, ja kappas, samoista geeneistähän nämä westit ovatkin kasvaneet.

Viime vuonna tempaus pidettiin jo toukokuussa, ja tuolloin jäi vähän kaivelemaan nuoren Sennin surkea tulos nakinsyöntikilpailussa. Nyt kun ikääkin on kertynyt, oli revanssin aika, ja Senni palkittiin kolmanneksi parhaana nakinsyöjänä. Suurin lajiyllätys tuli kuitenkin agilitysta, jota emme ole koskaan kokeilleet - Senni oli aivan innoissaan esteistä. Agility on jäänyt sivuun pentuiän takajalkaongelmien vuoksi, mutta ehkä nyt olisi tarpeen selvittää jalkojen kunto, kun mitään vaivaa ei ole enää ollut (kop kop) ja sitten harkita tätäkin lajia hupimielessä.  Edes korkea A-este ei Senniä huimannut, humps vaan neiti kiipesi sen ylös alas.

Leikkimielisessä näyttelyssä meillä meni hyvin, ensin Senni voitti oman luokan "akat" ja sitten paras narttu-kehässä oltiin toisia. Palkintoja tuli niin paljon, että tarvittiin kaksi kassia niiden kotiin kantamiseen. Tarmon blogin kirjoittaja Emma otti meistä kuvia, kiitos paljon niistä! Kuvista huomaan mitä pieni tauko missipuuhista on tehnyt; Senni seisoskelee hassusti minä seisotan Sennin hassusti, mutta eipä sillä näissä kisoissa ole niin väliä, kivaa oli. Arviointilapussa tosin lukee "isohko emäntä", onkohan tässä vaaraa että sillä tarkoitettiin minua?

Akat, eli 2-7-vuotiaat narttukoirat.

Luokkavoitto.

  

Parhaat nartut ja kaksi Riikkaa.

Palkintosaalis. Toinen pokaali on nakinsyöntikisasta.

Päivän aikana nähtiin myös paljon tuttuja, on kivaa että tällaisiin tapahtumiin voi lähteä ihan yksin ja silti on koko päivän ajan juttuseuraa ympärillä. Terveiset vanhoille tutuille Peetulle ja Tarmolle, sekä Elviiralle ja Venlalle, jotka vihdoin tavattiin livenä, Ja tietysti kiitokset kivasta päivästä westie-kerholle!