Toinen juoksu

Uudenvuoden aattona Senni oli vanhemmillani hoidossa. Oscar, joka ei normaalisti korvaansa Sennille lotkauta, oli yllättäen aivan innoissaan naisseurasta. Oscar oli kuitenkin aikaansa edellä, sillä varsinaisesti juoksut alkoivat vasta kaksi viikkoa myöhemmin, kun Sennillä oli ikää 15 kuukautta ja kolme päivää. Nämä juoksut ovat menneet paljon helpommin kuin ensimmäiset, eikä sisälle pissailuakaan ole ollut kuin kerran.

Yksikin kerta voi kyllä saada emännän hulluksi, jos se tapahtuu perjantaina kello 24. Ja jos pissat tehdään sänkyyn. Ja jos koiralla on vielä juoksuhousut yötä varten jo valmiina jalassa, jolloin koira levittää housuissa hölskyvää pissaa vielä ympäri makuuhuoneen lattiaa. Ja arvatkaa, olinko juuri vaihtanut illalla puhtaat lakanat, ja peittojakin oli kaksin kappalein sängyssä yövierasta varten... Onneksi patja säilyi kuivana ja peitot imivät kaiken nesteen.

Vinkkinä muille samaan tilanteeseen joutuville; pestyt peitot eivät kuivu -15 asteen pakkasessa, vaan jäätyvät niille sijoilleen. Ainakin pölypunkit kuolivat.

Ihanat tytöt puistossa

Sunnuntai-iltapäivänä koirapuisto oli hetken aikaa Sennin ja Sellan valtakuntaa.
Intoa, vauhtia ja koirakaveruutta, olkaa hyvä:

 

 

 
Melkein tekee mieli mennä ulos pakkaseen kun näitä kuvia katsoo, eikö?

Vuosisuunnitelma 2014

Teen mielelläni listoja kaikesta mahdollisesta, ja tammikuussa onkin hyvä aika kirjata tulevan vuoden tavoitteet ylös. Tämä olkoon samalla myös lupaus blogin tulevasta sisällöstä.

VUODEN 2014 TAVOITTEET

KOIRATANSSI

Haave: Tehdä lyhyt ohjelma

Unelma: Esittää se ohjelma jossain

Fantasia: Osallistua virallisiin kisoihin

  

MATCH SHOW'T

Haave: Saada Mies ja Sella mukaan mätsäriin

Unelma: Saada lisää pokaaleja ja ruusukkeita

Fantasia: Päästä BIS-kehään

KOIRANÄYTTELYT

Haave: Saada toinen ERInomainen

Unelma: Osallistua Westie-erikoisnäyttelyyn

Fantasia: Osallistua Maailman Voittaja -näyttelyyn

Tänä vuonna pitäisi myös alkaa harkita Sennin sterilisaatiota. Vaakakupissa painavat saavutetut terveysedut, toisella puolella taas operaation aiheuttamat muutokset koirassa. Lisäksi on kurjaa sulkea kokonaan mahdollisuus pennutukseen, vaikka tuskinpa siihen koskaan ryhtyisimme - en kuitenkaan voisi antaa yhtäkään karvapalloa uuteen kotiin, vaan pitäisin kaikki.

Luonnollisesti toivon myös, ettei meille tulisi ylimääräisiä eläinlääkärireissuja tänä vuonna, viime vuonna niitä kun oli ihan tarpeeksi jalkojen takia. Senni on jo 15 kk, eikä westeille niin tyypillisistä allergioista ja iho-oireista ole ollut tietoakaan. Mitä vanhemmaksi ilman niitä pääsee, sitä epätodennäköisempää on niiden ilmaantuminen. Tähänkin on tietysti poikkeuksia, naapurimme westie sai viisivuotiaana kaikki mahdolliset allergiat, siitepölystä lähtien.

Voi kun talvi menisi nopeasti ohi, ja päästäisiin taas harrastamaan kunnolla. Tällä hetkellä en keksi tästä vuodenajasta muuta hyvää kuin sen, ettei koiraa tarvitse pestä ja kuivata joka ulkoilun jälkeen. Viime vuonna aloin haaveilla koirajuoksuvyöstä; ehkäpä koiran kanssa juokseminen olisi tavallista jolkottelua hauskempaa? Sitä aiomme ainakin kokeilla keväällä.

Paljon on tekemistä ja odotettavaa, tuntuu hyvältä vuodelta!

Syy, seuraus ja Sella

Pimeänä marraskuun iltana minä ja Senni matkustimme naapurikaupunkiin. Siellä meitä odottivat Mies ja koira, ja oli tapahtumassa sosiaalinen tapahtuma nimeltä sokkotreffit. En ollut ennen ollut sokkotreffeillä, joten Senni oli tervetullut tuki hihnan päässä. Pientä lisämaustetta toi tosin pelko siitä, että mitäs jos ihmiset tuleekin toimeen ja koirat ei... Mutta näin ei onneksi kaikki tykkäsivät toisistaan, ja tämä tarina jatkuu edelleen.

Sosiaalinen elämä on vienyt paljon aikaa, ja on siis syynä siihen, ettei meidän kuulumisia ole nettimaailmassa enää niin usein ollut. Miestä ei täällä nyt esitellä, mutta koiran esittelyyn on pyydetty ja saatu lupa. Saanko siis esitellä; Sella.

Sella on Senniä vain kolme kuukautta vanhempi sekarotuinen narttu. Sella on todella kiltti ja iloinen, eikä hauku. Tai ei ainakaan vielä, sillä Senni yrittää kovasti opettaa Sellalle rapun vahtimista... Sellan isä on japaninpystykorva, ja äiti on mielenkiintoinen neljän rodun sekoitus (mäyräkoira, havanankoira, jack russel ja tiibetispanieli). Geeneissään Sella kantaa siis viittä rotua. Onneksi mukana on vähän terrieriäkin, antamaan Sennille vastusta. Kertaakaan tytöt eivät ole tapelleet, vaan ovat tulleet toimeen yhtä hyvin kuin isäntänsä ja emäntänsä.

Blogimme on nyt siis muuttunut mustavalkoiseksi.