Taas westikerhon koiratanssikurssilla

Westikerho järjesti sunnuntaina vuoden toisen westie-koiratanssipäivän Dream Team -areenalla Akaassa. Tällä kertaa puolet osallistujista oli koiratanssinoviiseja, ja puolet "jatkavia", eli jo koiratanssiin tutustuneita. Minä ja Senni oltiin jatkavissa, mikä tarkoitti sitä, että meille oli päivästä varattu yhteensä 30 minuuttia ihan omaa aikaa, jolloin kouluttaja Salla Haavisto keskittyi vain meihin. Etukäteen olin jo saanut esittää toiveen siitä, mihin asiaan haluaisin apua Sennin kanssa. Halusin käyttää tämän tilaisuuden vire- ja motivaatioharjoituksiin, joissa ollaan heikoimmilla hangilla.

Omalla toiminnallani ja kokemattomuudellani olen osaltani aiheuttanut sen, että Sennillä laskee mielenkiinto tekemiseen nopeasti, ja se alkaa haahuilemaan. Senni on myös hidas. Meidän koulutuksessa ei täten koulutettukaan koiraa, vaan minua. Salla neuvoi erilaisia palkkaustekniikoita ja hössöttämistä, jotka ovat tällaiselle laitan-namipussin-lanteille-ja-heitän-sieltä-ihmiselle todella arvokkaita. Jatkossa meidän tulisi saada treenaamiseen paljon vauhtia, mikä tosin omassa kerrostalokaksiossa taitaa olla aika haastavaa. Uusilla tekniikoilla kyllä jo näin väläyksiä uudesta Sennistä, ja ylipäätään päivän aikana sain huomata miten paljon parempi kontakti meillä oli viime tammikuiseen koulutukseen verrattuna.

Dream Team -areenalla on aina ihana käydä tanssimassa. Tanssikurssien lisäksi ollaan käyty siellä treenamassa juuri erkkarin show'ta, ja 1,5 tunnin kotimatkalla olen joka kerta pursunnut ideoita ja innostusta. Päivän kohokohta oli tällä kertaa harjoitus, jossa noin 30 sekunnin opeteltuun koreografiaan laitettiinkin kullekin koirakolle yllätysmusiikki - ja minun ja Sennin musiikki oli Aladdin -elokuvan Ei oo kaveria parempaa. 90-luvun Disney-klassikot ja erityisesti niiden musiikit ovat minulle todella rakkaita, joten eipä Salla arvannut kuinka oikeaan tuo biisi osui! Tuossa kohtaa päästiin Sennin kanssa aikamoiseen flow-tilaan tanssiessa, ja heti kotiin päästyessä piti vielä fiilistellä sitä biisiä ja tunnetta YouTubesta.


Postauksen kuvat otti Tessa, jonka tunnelmat päivästä voi lukea täältä.

Tuulos RN 3.10.2015

Meidän näyttelyvuoden 2015 viimeinen näyttely oli kuun alussa Tuuloksessa. Näyttely on siitä erikoinen, että se järjestetään kauppakeskuksen parkkihallissa - se ei siis sovellu heikkohermoisille koirille. Tai no, ei heikkohermoisille omistajillekaan, sillä tila on melko kaikuva, ja koirien haukunta on muita näyttelyitä paljon korviinkuuluvampaa.

Koko vuosi ollaan nautittu varsin harvalukuisista osallistujamääristä westeissä, mutta Tuuloksen vetovoima oli houkutellut 23 ilmoittautumista rotuun, vaikka kyseessä oli vain ryhmänäyttely. Oli siis jo ennakkoon selvää, ettei niitä muotovaliobileitä päästäisi juhlimaan vielä tällä kertaa, koska noin isoon joukkoon mahtuu aina niitä parempia narttuja.

Meidän parkkipaikka oli juuri puitu viljapelto. Onneksi ei ollut satanut lähiaikoina. 18 kilon painoisen pöydän + muun kuorman vetäminen parkista näyttelyalueelle ballerinat jalassa oli taas jonkinmoinen suoritus. Parkki oli kuitenkin ilmainen, joten siitä plussaa järjestäjille (onko jotenkin hullua iloita siitä, että sain pysäköidä autoni ilmaiseksi pellolle???).

Sennin avoimeen luokkaan oli ilmoitettu kahdeksan narttua, joista kuusi tuli paikalle. Tuomari Juta Haranen arvioi kaikki erinomaisiksi, joten kaikki jatkoivat kilpailuluokkaan. Sennin esiintyminen meni ihan nappiin, koira oli sopivan nälkäinen ja kiukkuinen, ja valmis tekemään töitä tonnikalanamiensa eteen. Kilpailuluokassa se jopa kipitti edelleni, esittäen itsensä itse. Suoritus palkittiin kolmannella sijalla sekä SA:lla! SA:t on meille olleet todella tiukassa tänä vuonna, siispä en ole koskaan ennen juhlinut kolmatta sijaa niin paljon kuin tuolla. Paras narttu-kehässä ei enää sijoituttu neljän parhaan joukkoon, mutta tällä tuloksella Tuuloksesta oli mukava taputella näyttelykausi pakettiin.

Tässä tuomarin arvio Sennistä:

Hyväntyyppinen narttu, feminiininen ilme ja hyvät korvat ja silmät, pigmnetti ja hyvä kirsu. Hyvä rintakehä ja luusto. Vahva selkä. Liikuu hyvällä askeleella. Esitetään hyvin. Hyvä temperamentti.

ERI SA AVK3

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Sennin arvosteli toiseen kertaan sama tuomari. Jos haluat lukea, mitä Haranen sanoi Sennistä helteisessä Järvenpäässä puolitoista vuotta sitten, klikkaa tänne.

Senni-koira polvitohtorilla

Viime viikolla kannoimme kortemme kekoon westieiden terveystutkimusten suhteen, ja osallistuimme Westiekerhon järjestämään silmä- ja polvitarkastuspäivään yhdessä noin 30 muun koiran kanssa. Myös muun rotuiset olivat tervetulleita, sillä westieitä ei ollut tarpeeksi paikalla. Ymmärrän kyllä, että useimpien kotikoirien (eli sellaisten koirien, joiden ei ole tarkoitus jatkaa sukua tai joilla ei harrasteta) omistajia tällaiset eivät kiinnosta, mutta rodun kannalta olisi tietysti aina kannattavaa saada mahdollisimman suuri osuus koirista tarkastettua.

Omistajien piti täyttää tarkasti kaavakkeet, koirien pupillit laajennetiin tipoilla, ja sitten koira kerrallaan tarkistettiin mikrosirut, ja päästiin eläinlääkärin ronkittavaksi. Tuloksen sai kuulla heti: tällä koiralla kaikki priimaa. Sennin polvet eivät siis luksoidu, eikä silmissä ole perinnöllisiä silmäsairauksia. Huojentava tulos sinänsä, että pentuna Sennillä oli useiden kuukausien ajan ongelmaa toisen takajalan polven kanssa tapaturman vuoksi, mutta polvesta on tästä huolimatta kasvanut vahva ja oikearakenteinen. Ja kyllähän sillä kelpaa Sellan kanssa juosta, kuten kuvasta näkyy.

Kolmas vuosirengas

Aleksis Kiven päivänä (10.10.) syntynyt Senni täytti eilen kolme vuotta.

Kaksivuotiaan Sennin kanssa saimmekin paljon aikaan:
- kaksi vara-sertiä ja yhden sertin
- Westietempauksen vsp-tuloksen
- opimme ketjuttamaan temppuja ja tekemään töitä paremmalla vireellä
- ensimmäinen koiratanssikoreografia
- hellittelyä ja leikkiä on nykyään joka päivä, Senni on alkanut hakea huomiotani
- rakenteellisesti terve vuosi, ei yhtään venähdystä tai ontumista!
- uusia ystävyyssuhteita niin koiriin kuin ihmisiinkin

Senni, ihana ja kaunis koirani, et koskaan päästä minua helpolla, ja hyvä niin. Toivottavasti meillä on yhteisiä ja onnellisia vuosia vielä toistakymmentä.