Arjen hetkiä: sisääntulo

Meidän laumassa on kaksi eri versiota sisääntulosta, riippuen siitä kuka on tullut koirien kanssa sisään. Jos lenkittäjä on ollut Marko, leikitään leikkiä Senni saalistaa. Sella-parka on tässä pelissä aina saalis, ja saa kimpuunsa olohuoneesta vauhtia asti hakeneen westien.


Jos taas minä tulen koirien kanssa sisään, muistaa Senni pennusta asti harjoitetun käytännön siitä, että eteisestä vapautetaan namilla. Tämä on ollut hyödyllinen taito, sillä näin kurainenkin koira pysyy kiltisti eteisessä paikoillaan, ja antaa minun rauhassa riisutua ulkovaatteista. Tämän jälkeen sitten tehdään tarvittavat tassujen putsaukset tai pesut. Jos taas minä unohdan antaa namin tässä tilanteessa puhtaalle koiralle ja säntään puuhiini koiraa huomioimatta, saatan viiden minuutin päästä löytää Sennin edelleen kököttämässä eteisen nurkasta namia odottaen. Rutiineista on pidettävä kiinni, tuumii Senni.

Arjen hetkiä: lautasen esipesutiimi

Heikkoina hetkinäni kaksi nappisilmää palkitaan intensiivisestä tuijotuksesta, ja karvalapset saavat maistaa että mitäs herkkua se emäntä onkaan syönyt. Tämän touhun ehdoton edellytys on sopuisa työnjako, mutta hyvin ovat musta ja valkoinen aina mahtuneet saman lautasen ääreen; toiselle vasen puoli ja toiselle oikea.

Pappa-Oscarin uudet sukat

Ongelmien ratkaisut ovat usein hyvin yksinkertaisia.

Reippaasti kohti 15-vuotissyntymäpäiviä kulkeva Oscar kulkee vanhempieni lakatuilla parkettilattioilla jo hieman liukastellen, kun lihasmassa ja nivelet ovat iän myötä hitaat ja jäykät. Myös nuoret neidit Senni ja Sella saavat vieraillessaan Oscarin tasapainon järkkymään fyysisesti, kun tahattomasti tönivät vanhaa herraa. Oscar on myös sellainen jaloissa hiippailija, joka saa välillä töytäisyjä myös ihmisten jaloista, kun koira on salakavalasti tullut jalkoihin, ja ihminen lähtee liikkeelle sitä huomaamatta.

Lapsena minulle laitettiin mummulassa aina liukusukat jalkaan etten vaan kaatuisi, ja nyt laitoin hyvän kiertämään; ostin Oscarille pari paria (vai nelikkoa?) liukusukkia. Eikä sukkien pidosta ole tullut edes vaikeaa, joko Oscar ei välitä tai huomaa niitä, tai sitten on vain mukavempaa kulkea ja nousta ylös sukat tassuissa.

Suosittelen sukkia lämpimästi kaikille pappa- ja mummukoirille.

Senni bloggaa

Rakkaat lukijat, emäntä on olevinaan kiireinen, joten nappasin sohvalla lojuneen läppärin tassuihini jakaakseni kuulumiset kanssanne.

Kotikolon tavaramäärä on kasvanut sadoilla ellei tuhansilla tavaroilla. Sella ja Marko aikovat pian anoa helsinkiläisyyttä jotta olisivat tasavertaisia minun ja emännän kanssa, ja sitä varten omaisuus tulee Vantaalta raahata rajan tälle puolen. Saatiin sentään vaihdettua sänky suurempaan samalla, joten loppuu se Markon valitus ahtaudesta - kyllä minulle kuuluu oma tyyny ihmisten välistä, olinhan sentään täällä ensin.

Viime viikolla tapasin velipuoleni Peetun ja pari uutta westiä Espoon westielenkillä. Kuljimme rinta rinnan, Peetu halusi varmaankin isoveljenä minua suojella ja tsempata. Emäntä otti Sellankin mukaan vaikka se onkin väärän värinen, sellainen itä-alamaan mustaterrieri varmaan.

Vähän aikaa sitten emäntä villiintyi ja osti meille uusia raakapullia. Ei ollut hyvää. Yritin osoittaa mieltä emännälle jättämällä kaiken ruoan kuppiin, myös ne hyvät osat. Sella ei ymmärtänyt tätä tehokasta manipulointikeinoa, vaan kävi aina syömässä nirsoillut ruokani. Eihän emäntä edes aluksi huomannut mitä yritin kertoa, ja jäin vielä nälkäiseksi! Nyt se paha vihreä lihapullapussi on vihdoin syöty ja syön taas kuppini tyhjäksi.

Emäntä on lisäksi ollut vitsikkäällä tuulella ja keksinyt minulle ja Sellalle toiset nimet; nyt meidät tunnetaan myös nimillä Senni Samantha ja Sella Sanelma. Että sellaista elämää meillä.

-Senni