Koirajuttuja Keski-Euroopasta

Blogi on viettänyt lomaa, kuten mekin. Lähes kaksi viikkoa lomaa on takana, ja toiset kaksi vielä edessä.

Heti loman aluksi kävimme Miehen kanssa Keski-Euroopassa ilman koiria; Luxemburgissa, Brysselissä ja Kölnissä. Vuokra-auton takapenkillä tuli istuttua lähes 1000 km, ja viisi päivää kului nopeasti ystäväpariskunnan kanssa reissatessa. Tuolla suunnalla koirat ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin, emmekä tainneet kertaakaan olla terassilla, missä ei olisi lepäillyt yhtä tai useampaa koiraa omistajiensa jaloissa. Todella tyylikästä ja lämmitti  sydäntäni, joka kaipasi kovasti siskoni luona hoidossa ollutta Senniä. Koskaan ennen emme Sennin kanssa ole olleet näin montaa päivää erossa toisistamme, mutta nyt on tämäkin testattu ja hyvin selvittiin - mutta uutta reissua en ihan heti kaipaa!

Luxemburgille pisteet kakkapussiautomaateista, keltaisia laatikoita oli siellä täällä, ja jokaisessa oli kuva eri rotuisesta koirasta.

Koiraihminen ostaa reissuilta tietysti koiramaisia tuliaisia, niin itselleen kuin koirille.

 Ykköstuliainen; westie-napoleon-sohvatyynyliina. 32 euroa joutui tästä Belgiassa tehdystä löydöstä maksamaan, mutta olihan se nyt sen arvoista. Neljällä eurolla olisi saanut sisätyynynkin mukaan, mutta käsimatkatavaroissani ei valitettavasti ollut enää tilaa kokonaiselle tyynylle... Tässä kaupassa oli vaikka kuinka paljon tekstiilejä koira- ja eläinaihein, joten jokainen koiraihminen löytää sieltä varmasti omansa. Liike sijaitsi aivan Brysselin keskustassa.

Luxemburgilaisesta pikkukaupungista Diekirchistä puolestaan löysin viereisen koirapatsaan tyylikkäästä sisustuskaupasta. Hintaa oli vain 8,90 e, ja patsas on melko painava, kokoa noin 15 cm.

Ja pitäähän niitä karvakorviakin muistaa; Senni ja Sella saivat uudet haastavat Kong-lelut, sekä säkillisen sonninsuteja. Saksassa suditkin ovat parempia, sillä koirilta on kulunut niiden syömiseen paljon enemmän aikaa kuin vastaavien kotimaisen tuotteiden, ja noin 20 kpl säkistä jouduin maksamaan vain 6 euroa paikallisessa eläinkaupassa lähellä Saksan ja Luxemburgin rajaa. Matka-ohjelmaan ei varsinaisesti kuulunut eläinkaupassa käynti, mutta se sattui olemaan katsastuskonttorin naapurissa, ja siellä oli hyvä viettää aikaa sillä aikaa, kun miehet hakivat belgialaisen vuokra-auton tuulilasiin tarraa Saksalaisia keskustoja varten (Saksassa kaupunkien keskustoihin saavat ajaa vain vähäpäästöiset autot, ja tästä on oltava todisteena vihreä tarra auton tuulilasissa).

 Lomamme jatkuu Suomessa, seuraavaksi koirien kuulumiset.

Mä vien sut rannalle (ja sitä ennen terassille)

Kun kesä pitkän kylmän jakson jälkeen vihdoin saapui pari viikkoa sitten, kävimme kesän ensimmäistä kertaa terassilla koirien kanssa. Meritalli Töölössä toivottaa koirat tervetulleeksi merenrantaterassilleen, ja saimme vielä vettäkin koirille kauniista posliinikiposta. Olin ottanut Sennille ja Sellalle nahkatikut mukaan, jotta minun ja Miehen nauttiessa kylmiä juomia, olisi koirillakin mielekästä puuhaa.

Terassin jälkeen neidit saivat vielä tutustua Itämereen pikkurannalla Meritallin vieressä, jossa olen usein nähnyt ihmisten uittavan koiriaan. Koska me olimme liikkeellä autolla eikä ollut pyyhkeitä mukana, ei pulahduksia tällä kertaa sallittu, mutta eipä vesi kumpaakaan niin paljon kiinnostanutkaan. Sella oli innoissaan löytämistään kepeistä, ja Senni tarkkaili ohikulkijoita.

Ei tarvitse lähetä kauas kotoa, että se tuntuu lomalta. Ja ensi viikolla meillä kaikilla alkaakin vihdoin se ihan oikea kesäloma!

Maailman Voittajassa 113 westiä

...ja Senni on yksi niistä! Mukana on 58 narttua, eli meillä on 1/58 todennäköisyys voittaa Maailman Voittaja -titteli. Siis teoriassa. Hahaa, uskon enemmän yksisarvisiin kuin siihen että Sennistä tulisi MV. On vain mukava päästä mukaan, ei sitä joka vuosi kotikaupungissa järjestetä koiranäyttelyä, jossa on yli 21 000 koiraa. Tai noh, kolmasosa niistä on mukana lauantaina, eli suunnilleen saman verran kuin oli joulukuun Nordic Winnerissä yhtenä päivänä.

Samalla viikolla osallistumme myös Terriereiden erikoisnäyttelyyn sekä Westieiden erikoisnäyttelyyn, koska viime vuonna kumpikin jäi väliin minun nössöyteni vuoksi - ei muka oltu tapeeksi "hyviä". Neljän päivän sisällä on siis kolme näyttelyä. Turkin pitää tietysti olla kunnossa näin hienoissa tapahtumissa, joten olen trimmannut viimeisen kuukauden ajan lähes viikottain. Ja silti kasvattaja sanoo, että pitää ottaa karvaa irti rohkeammin! Kasvattaja tekeekin sitten loppusilauksen turkille, minulle on jäänyt ylläpito ja pohjatyöt.

Ja toki emännänkin pitää olla edustava, siksi hankin uuden violetin mekon. Väri on valittu puhtaasti siksi, että se saa toivottavasti Sennin näyttämään vieläkin valkoisemmalta. Nyt vain peukut pystyyn, ettei Senni pääse taas loukkaamaan itseään, ja sössi upeaa suunnittelmaani... Syksyn kalenterissa odottaa sitten vielä neljä näyttelyä ilmoittautumista, jos tuon supernäyttelyviikon jälkeen on intoa jäljellä, ja lisäksi tavoitteena on korkata Sellan kanssa mätsärit. Olenko minä nyt sitten sellainen koiranäyttelyihminen?

Nytkö pitää alkaa juoda kahvia?

Minä en juo kahvia, en ole koskaan juonut sitä teelusikallista enempää. Kahvin tuoksusta kyllä pidän paljonkin. Aikanaan olen myös ollut kahvilassa töissä neljä vuotta, ja myynyt tuhansia kahvikupillisia asiakkaille. Empiiriset tutkimukseni kuitenkin osoittavat, että ilmeisesti sitten kun kahvin juonnin aloittaa, ei sitä noin vain lopetettakkaan, ja ilman kahvia jääminen aiheuttaa pahaa mieltä ja päänsärkyä. En myöskään pidä kuumista juomista, joten toistaiseksi olen kieltäytynyt tästä nautinnosta.

Koiratanssiopemme Marjaana yllätti minut kevään viimeisellä tanssitunnilla ihanalla lahjalla. Hän oli löytänyt kotoaan vanhan westie-mukin, jonka hän on joskus ostanut Englannista. Koska kupille ei ollut hänen kotonaan käyttöä, antoi hän sen minulle, ja oih miten ihana muki se onkaan!

Jos joskus alan juoda kahvia, ensimmäisen kupin on oltava tästä mukista.

Match Show @ Klaukkala 10.7.2014

Käytiin mätsärissä, tarkistamassa meidän tämän hetken kisakunto elokuun näyttelyitä varten. Mätsäri järjestettiin Nurmijärvellä Klaukkalassa, Halikatti-lemmikkiliikkeen pihalla. Osallistujien määrä oli huima, sillä mätsäreitä ei ole Helsingin seudulla pahemmin viime viikkoina ollut. 177 koiraa omistajineen oli tullut paikalle kilpailemaan, ja Sennin kanssa pienissä aikuisissa mätsäröi 39 muuta koiraa. Koiria oli todellisuudessa varmasti enemmänkin, sillä paikalla oli turistikoiria, jotka olivat vain seurana mukana. Maalaismeiningin mukaan mukana oli myös paljon tälläiseen vilinään tottumattomia koiria, ja kotiinviemisinä sain myös hirveän päänsäryn, sillä haukkuminen oli jatkuvaa, yksi kun aloitti niin johan kuului toiselta laidalta jo vastaus, ja siitä sitten jatkettiin. Yhdenkin samojedin omistaja istui muina henkilöinä tekemättä elettäkään, vaikka hänen koiransa huusi kaksi ensimmäistä tuntia tauotta. Mutta ehkä hän oli kuuro...

Sennistä ei tällä kertaa tykätty, ja tulos oli siniset, eikä sijoitusta. Tuolla koiramäärällä oli tosin myös harmi, että kussakin luokassa palkittiin vain kolme parasta. Meillä liikkeet meni todella hyvin, mutta seisotuksessa oli selkeästi hakemista, liekö harjoituksen puutetta vaiko vielä perua muutaman viikon takaisesta ojentaja-vammasta. Mätsärissä sai ilmaisia konsultointeja koirahierojalta, ja hän löysi kireyttä vasemmasta etujalasta, vaikken edes maininnut etukäteen tästä tapaturmasta. Onneksi ollaan edelleen otettu rauhallisesti, ja vapaana juoksemiset ovat vielä pannassa, joten antaa lihaksen kuntotua vielä rauhassa.

Koska Senni oli koko ajan liian lähellä kuvattavaksi, otin kuvia muiden koirista. Bichon oli aivan ihana, se oikein rukoili päästäkseen Sennin lähelle!

Kesäinen herkkuhetki osui emännän nilkkaan

Senni ja Oscar saivat lauantaina herkutella savustetuilla naudan nilkoilla ulkosalla. Syömistä näissä riittää vaikka kuinka, ja koirat ovat ihan hulluina savustettuun lihaan - vain luut jäivät jäljelle.

Ja siitähän ei tarvitse mainita mitään, että kummankin luonnontuote muistutti sunnuntaina suklaakastiketta. Eikä varsinkaan sitä, että suurin osa Sennin suklaakastikkeesta levitettiin vanhempieni lattioille.